Osaatko kierrättää käytetyt vaatteesi oikein?

5 ohjetta käytettyjen vaatteiden kierrättämiseen.

Pelkästään me suomalaiset poistamme käytöstä vuodessa n 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä, joten ei ole yhdentekevää, miten me sen teemme.

Ylen MOT -ohjelmassa nähtiin helmikuussa toinen osa ohjelmasta Vastuuton vaateralli, jossa eri keräyskohteisiin Suomessa lahjoitettujen vaatteiden kulkua seurattiin paikantimien avulla. Paikantimilla varustettuja vaatteita matkasi ulkomaille reiteille, joiden vastuullisuus ja ekologisuus saattavat olla hyvinkin kyseenalaisia.

Ohjelmassa käsiteltiin kuitenkin vain ongelman seurausta, muttei sen aiheuttajaa, valtavaa jätekuormaa, jolle ei vielä* ole olemassa tehokasta valtakunnallista tai euroopanlaajuista kierrätysjärjestelmää. Siksi ”vaaterallia” pyörittävät Suomessa suurelta osin hyväntekeväisyysjärjestöt, joiden ydintehtävä myyntikelvottomien vaatteiden kierrättäminen ei kuitenkaan ole.

Paras keino estää vaatteiden päätyminen maailmalle epämääräisiin poistoketjuihin onkin huolehtia itse poistotekstiiliensä oikeasta kierrättämisestä.

1. Käyttökelpoinen hyväntekeväisyyteen

Hyväntekeväisyysjärjestöt, etenkin UFF kaikille tuttuine keräyslaatikoineen, on tulleet meille niin tutuiksi kierrätyspaikoiksi, että odotamme niiltä jo tehtävänkuvan ylittävää roolia vaatteidemme kierrätyksessä.

Järjestöjen työhön ei kuitenkaan kuulu lahjoitettujen vaatteiden peseminen eikä korjaaminen, vaan niiden pitää olla sellaisenaan myyntikuntoisia –puhtaita ja ehjiä.

Vaikka onkin houkuttava ajatella, että tästä tulee taas ihan hyvä paita, kun joku vaan ompelee tähän puuttuvan napin, täytyy muistaa, että vain parhaat vaatteet saavat uuden mahdollisuuden hyväntekeväisyysmyymälöissä. Vaatteet ovat järjestöille myytävää tavaraa, joiden myyntituotolla hyväntekeväisyystyö rahoitetaan. Rikkinäisten tai likaisten vaatteiden käsittely ja kierrätys taas aiheuttaa hyväntekeväisyysjärjestöille vain kustannuksia.

Onkin vaivaansa suurempi vastuullisuusteko huoltaa käytöstä poistuva vaate myyntikuntoon.

Huom! Älä anna lahjoituksesi mennä pilalle matkan varrella! Jos lahjoitat vaatteita ulkona olevaan keräysastiaan, huolehdi siitä, että pakkaat ne vesitiiviisti.

Hyväntekeväisyys on siis sellaisenaan myyntikuntoisille vaatteille -minne ne muut sitten laitetaan?

2. Rikkinäiset tektiilikeräykseen

Vaikka vaatteessa on reikä, rikkinäinen vetoketju tai nyppyyntynyt kangas, vaatteen raaka-aine sinänsä voi olla vielä käyttökelpoinen. Tekstiili/lumppukeräyksen kautta kierrätetyt vaatteet silputaan, joten rikkinäisyydestä ei ole haittaa. Sen sijaan hajut, home tai materiaaliin imeytynyt lika kulkee silpunkin matkassa ja estää jatkokäytön.

Rikkinäisiä vaatteita/ lumppua varten tekstiilinkeräyksiä järjestävät esimerkiksi paikalliset jäteyhtiöt, kuten Sortti-asemat Etelä-Suomessa ja Kamu-keräykset Lounais-Suomessa. Lounais-Suomen alueella ollaankin juuri aloittamassa paikallinen kuidun kierrätys, kun Paimiossa aloittaa toimintansa poistotekstiiliä käsittelevä kierrätyslaitos. Elämme siis merkittäviä aikoja kiertotalouden kehityksessä, Suomi etujoukoissa.

Mitä sitten likaisille, märille tai haiseville pitäisi tehdä?

3.Likaiset sekajätteeseen

Meillä Suomessa sekajätteeseen lajitellut vaatteet pääosin poltetaan. Vaikka se tuntuukin kurjalta, näin jäte tulee poistetuksi täällä meillä paikallisesti sen sijaan, että se päätyisi monen mutkan kautta esimerkiksi kaatopaikalle Afrikkaan.

4.Alusvaatteet vain omaan käyttöön

Sukat, sukkahousut, alushousut ja rintaliivit kuuluvat sekajätteeseen. Priiman hutiostoksen tai vauvan lähes käyttämättömät sukat voit toki lahjoittaa eteenpäin, mutta pääasiassa käytetyt alusvaatteet tulee laittaa suosiolla sekajätteeseen.

5.Vintage on poikkeus

Poikkeuksen sääntöön tekevät vintagevaatteet, joilla on kysyntää pikkuvikaisinakin. Voit siis lahjoittaa kaiken kuntoiset yli 20 vuotta vanhat vaatteet esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöille.

Ajatuksella kierrättäminen on ekoteko

Kierrättämisessä ei siis ole päde ajatus, että kunhan kierrättää. Kun poistettava vaate saa kuntoonsa nähden parhaan jatkopaikan, on ekologinen ja eettinenkin vaikutus paras mahdollinen.

Edellämainitut kohdat huomioimalla olet jo tehnyt paljon. Jos kuitenkin haluat lisävinkkejä, suosittelen tutustumaan Outi Pyyn blogista löytyvään yksityiskohtaisempaan lajittelukaavioon.


* Suomessa toimintansa aloittaa kesäkussa 2021 pilottilinjastolla Paimiossa toimiva kierrätyslaitos, joka käsittelee poistotekstiiliä kierrätyskuiduksi. EU:ssa tekstiilien erilliskeräys tulee pakolliseksi vuonna 2025. Maailma siis muuttuu!


Vaatevallankumouksen jäljillä

Ensi viikolla on vaatevallankumouksen viikko, mutta mistä siinä oikein on kysymys?

8 vuotta sitten maailma oli meidän näkökulmastamme aikalailla mallillaan ja kulutimme kummemmin miettimättä, mistä vaatteemme tulevat (minä ainakin). Oli kyllä joskus kohistu lapsityövoiman käytöstä, mutta kohu asian ympärillä oli ehtinyt jo laantua. Sitten Bangladeshissa romahti vaatetehdas, jonka raunioihin päättyi 1134:n ihmisen elämä. Tuhansia loukkaantui, olihan Rana Plazan tehdas noin 5000:n ihmisen työpaikka.

Tämä traaginen onnettomuus toi kertarysäyksellä monien tietoisuuteen, miten huonoissa työoloissa vaatteita saatetaan valmistaa.

Jälkijäristykset alkoivat saavuttaa meitä, kun raunioita raivatessa löydettiin vaatekasoja tuttujen brändien logoilla. Rana Plazassa valmistettiin vaatteita, joita suurella osalla meistä saattoi hyvinkin olla omassa kaapissaan. Luuranko vaatekaapissa oli yhtäkkiä rysähtänyt kaikkien nähtäville. Vaateteollisuus pidätti hengitystään: kenen tuotteita löytyy seuraavaksi?

Bangladesh Accord syntyy

Surullisinta on, että Rana Plazan romahdus ei tullut yllätyksenä. Tehtaan työntekijät olivat panneet huolestuneina merkille halkeamia rakenteissa, mutta heidän ei annettu pysäyttää tuotantoa.

Tuskin mikään osallisista vaateyrityksistä olisi tilanteen tietäessään vaatinut tuotannon jatkamista suuronnettomuuden ja ihmishenkien menetyksen uhalla. Nyt oltiin kuitenkin tilanteessa, jossa alihankkijan kovat tuotantopaineet, heikko infrastruktuuri ja työntekijöiden heikko asema saivat traagisimmat mahdolliset seuraukset. Onneksi seuraukset eivät kuitenkaan jääneet tähän.

Bangladeshissa oli ennen romahtamista sattunut myös lukuisia tehdaspaloja ja Rana Plazan onnettomuuden myötä sietokyvyn raja oli lopullisesti ylitetty. Nyt suuri yleisökin oli hereillä ja paine valmistavien yritysten suuntaan oli kova.

Paineesta syntyi Bangladesh Accord, sopimus, jossa globaalit brändit ja jälleenmyyjät sopivat yhdessä liittojen* kanssa palo- ja rakennusturvallisuuden kehittämisestä Bangladeshilaisissa vaatetehtaissa.

Ensimmäisen viisivuotisen, laillisesti sitovan sopimuksen allekirjoitti yli 220 Bangladeshissa vaatteita valmistuttavaa yritystä. Sen piirissä oli yli 1600 vaatetehdasta ja yli 2 miljoonaa työntekijää.

Mitä sopimuksella saatiin aikaan?

Tehtaisiin tehtiin alkukartoitus, jossa tarkastettiin palo- ja sähköturvallisuus, sekä rakenteiden turvallisuus. Tarkastusraportit ja korjausehdotukset julkaistiin, ja niiden perusteella tehtiin korjauksia ja 25 000 seurantatarkistusta.

Ensimmäisen viisivuotiskauden aikana 2013-2018 myös evakuoitiin väliaikaisesti 50 tehdasta, joissa huomattiin sortumisriski, ja tuotanto pysäytettiin korjauksen ajaksi.

Sopimuksen allekirjoittaneet yritykset sitoutuivat taloudelliseen apuun tai erilaisiin järjestelyihin taatakseen tehtaiden omistajille mahdollisuuden vaadittuihin korjauksiin.

Sopimuskauden aikana 1,4 miljoonaa työntekijää sai turvallisuuskoulutuksen ja työntekijöille perustettiin sopimuksen turvin mahdollisuuksia kannella työturvallisuuteen liittyvistä epäkohdista.

Viisivuotiskauden päättyessä työtä oli kuitenkin edelleen jäljellä; korjaustöitä ei ollut vielä tehty loppuun ja mm palovaroitinten asentaminen oli kesken osassa tehtaita. Sopimusta jatkettiin vielä siirtymäkauden sopimuksella, jonka aikana Accordin toiminta siirtyy kansalliseen valvontaan.

Lue tarkemmin Bangladesh Accordistä täältä.

Voi varmasti sanoa, että Bangladesh Accord toi huomattavaa parannusta vaateteollisuuden työntekijöille Bangladeshissa. Se myös näytti, että suuriakin muutoksia voidaan saada aikaiseksi nopeassa tahdissa eri tahojen yhteistyöllä.

Vaateteollisuuden maailma on edelleen kuitenkin kaukana valmiista.

Vaatevallankumous

Samaan aikaan, kun Rana Plazan onnettomuus sai liitot ja valmistuttavat yritykset solmimaan sopimuksen, oli myös kansalaisilla kova tarve vaikuttaa. Liikehdinnästä syntyi Fashion Revolution -liike, joka ajaa parempia työoloja ja ympäristöystävällisempää tuotantoa vaateteollisuudessa.

Fashion Revolution organisoi vuosittain Vaatevallankumous-kampanjan Rana Plazan onnettomuuden vuosipäivän aikaan. Kampanjan viestinä on läpinäkyvyys. Vaatetuotantoa ei voida enää piilottaa tai vedota tietämättömyyteen. Fashion Revolution kannustaa yrityksiä kertomaan, kuka vaatteemme tekee, ja millaisissa olosuhteissa. Kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan kysymään: Who Made My CIothes?

Haluatko olla mukana? Katso ohjeet Fashion Revolutionin sivuilta.

*IndustriALL Global Union ja UNI Global Union, sekä 8 paikallista liittoa

Ränkkää brändi -arviointi vai tutkimus?

Kirjoitin jo viime vuonna blogijulkaisun Eetti ry:n julkaiseman Ränkkää brändi-arvioinnin jälkimainingeissa. Nyt uusimman Ränkkää brändi-raportin ilmestyttyä tuntui siltä, että on tarpeen kirjoittaa myös toinen.

Arvostan suuresti Eettin tekemää työtä näissä vertailuissa ja olen aina odottanut tuloksia innolla. Tällä kertaa kuitenkin myös turhauduin.

Miksi? Koska huomaan, että tuloksia tulkitaan ja uutisoidaan väärin, eikä se silloin edesauta vastuullisempien ostosten tekemistä, vaan tulos voi kääntyä jopa päinvastaiseksi.

Turhauduin myös siksi, että osassa kysymyksiä kriteeristö tuntui jopa melko triviaalilta. Ei aiheiden itsensä vuoksi, ne ovat ilman muuta alan suuria kysymyksiä ja kehityskohteita, vaan arviointimenetelmän vuoksi.

Mitä raportti arvioi?

Ränkkää brändi-vertailulla tehdään näkyväksi yritysten vastuullisuusviestinnän epäselvyyttä.

-Eetti ry, Ränkkää brändi-raportti

Ränkkää brändi -vastuullisuusvertailu tutkii yrityksen viestintää sen julkaiseman tiedon perusteella. Arvioinnissa ei ole tutkittu mitään sellaista, mitä yritys ei itse kerro, laskettu todellisia haittoja, tai tehty paljastuksia tehdaskäynneillä.

Arvioinnissa on tietyt, tarkkarajaiset kriteerit, jotka edellyttävät esimerkiksi tietynlaista numeraalista raportointia.

Kritiikkiä kriteereistä

Itselleni kriteerejä ja hylkäysperusteita lukiessani nousi esiin kysymys: Kuka saa päättää, että juuri tämän kriteeristön muotoon tehty viestintä on vastuullisuusviestinnän oikea muoto?

Aiempien Ränkkää brändi-vertailujen osalta olen kokenut, että syy heikkoihin tuloksiin on ennenkaikkea julkisen tiedon puute. Nyt tuli useammassa kohtaa ajatus, että olennaisin tieto oli kyllä olemassa, mutta ei vain oikeassa muodossa.

Kuten aiemmin jo sanottu, arvioinnin aihepiirit ovat ilman muuta hyvin oleellisia. Arviointi on kuitenkin rakennettu niin, että yhden pisteen saadakseen yrityksen täytyy monissa kohtaa onnistua kertomaan hyvin monta asiaa juuri arvioinnin edellyttämällä tavalla. Näin jokotai-menetelmällä saadaan paljon nollan pisteen kohtia ja siten tasapäistyvät myös lopputulokset. Tämä ei palvele vertailtavuutta.

Esimerkiksi työntekijöiden oikeuksien osalta yrityksen on täytynyt viestiä, onko vähintään 25% työntekijöistä saanut koulutuksen valitusmekanismien käyttöön. Ilman %-lukua pistettä ei ole saanut, vaikka mekanismin olemassaolo olisikin vahvistettu. –> Arvio on sama, kuin jos valitusmekanismia ei olisi lainkaan.

Tai pakkausmateriaalien osalta vastuullisuuspistettä ei saa, vaikka 100% pakkauksista on kierrätysmateriaalia, jos ei ole myös kerrottu, kuinka pakkausmateriaalin määrää pyritään vähentämään. –> Arvio on sama, kuin jos kierrätysmateriaaleja ei käytettäisi pakkauksissa lainkaan.

Itse kokisin mielekkäämmäksi arvioinnin, joka painottaisi itse tekemistä enemmän, kuin tiettyyn muottiin sopivaa viestintää.

Miksi on haitallista, jos tuloksia tulkitaan väärin?

Iltalehti otsikoi tänään artikkelin: ”Lenkkarivertailu! Näin eettisiä suosikkikengät oikeasti ovat -ylistetty ekomerkki täysi floppi!”

Ongelmallista on se, että vastaavien artikkelien lukija luulee, että asia on todellakin objektiivisesti tutkittu. Olen nähnyt jo edellisiin raportteihin viittaavaa somekeskustelua, joissa kuluttaja-asiakkaat suhtautuvat Ränkkää brändi -raporttiin tutkimustietona. Sitä se ei siis ole siinä mielessä, kuin tällaiset otsikot ja artikkelit antavat ymmärtää.

Näin dramaattiset otsikot voivat tehdä hallaa yrityksille, jotka eivät ole onnistuneet muotoilemaan vastuullisuustyötään oikeanlaiseen pakettiin.

En missään tapauksessa väitä olevani edellämainitun ”flopin” asiantuntija, eikä minulla ole mitään sidettä kyseiseen merkkiin. Arvion linkkien takaa löytyvien sivujen perusteella uskaltaisin kuitenkin väittää, että ihan nollasuoritus ei ole vastuullisuuden osalta kyseessä.

EDIT: Eetti ry julkaisi toukokuussa 2021 artikkelin, jossa Veja-merkin pisteytys oli päivitetty. Eettin kanssa käymänsä keskustelun pohjalta Veja oli tarkentanut ja täydentänyt verkkosivuillaan olevia tietoja, minkä seurauksena merkin pistemäärä nousi 0:sta 11:n. Tulos on vertailun ylivoimaisesti paras.

Mitä hyvää arvioinnissa on?

On varmasti suurelta osin Ränkkää brändi -arvioinnin ansiota, että vastuullisuusviestintä on viime vuosina kehittynyt suomalaisten brändien osalta paljonkin ja keskustelu aiheen ympärillä on lisääntynyt.

Arviointi nostaa esille alan suuria epäkohtia ja yleisen ”tason” tavalla, joka ei muuten pirstaleisesta informaatiosta nousisi esille. Se nostaa myös vaatimuksia siitä, mitä brändien voi odottaa viestinnässään kertovan. Lupaukset ja aikomukset, esimerkiksi, eivät enää riitä vastuullisuusteoiksi -tänä päivänä vaaditaan jo hyvinkin konkreettista tietoa toimenpiteistä ja tuloksista.

Myös läpinäkyvyyden vaatimus on kasvanut huimasti. Aiemmin liikesalaisuuksina pidetyt asiat ovat nykyään vastuullisuuden perustietoa.

Ennenkaikkea arviointi on nostattanut keskustelua. Niin tekevät tietysti myös osaltaan tässä kritisoivani klikkiotsikotkin. Uskon kuitenkin siihen, että loppujen lopuksi keskustelu edesauttaa vastuullisuuden kehittymistä koko alalla ja tiukentaa jatkuvasti odotuksia, joita muodin alaan kohdistuu. Arviointi, niin kuin siihen kohdistuva kritiikkikin, opettavat meille tarpeellista vastuullisuusviestinnän lukutaitoa. Sitä tarvitaan tulevaisuudessa koko ajan enemmän.

Suosittelen lukemaan raportin ainakin itseä eniten kiinnostavien merkkien osalta!

Ränkkää brändi raportti 2021

Naisten töitä

Tänä vuonna naistenpäivänä tuntui tarpeelliselta kirjoittaa naisista vaateteollisuudessa ja erityisesti siellä, missä naiset ovat haavoittuvimmassa asemassa.

Tekstiiliteollisuus työllistää globaalisti yli 70 miljoonaa työntekijää, joista 85% on naisia. Teollisuus on suuri työllistäjä, muttei läheskään samassa mittakaavassa toimeentulon mahdollistaja tai tie ulos köyhyydestä.

Suurissa tuotantomaissa sukupuolten epätasa-arvo on syvään juurtunutta ja naisten heikko yhteiskunnallinen asema vaikeuttaa heidän kykyään ja mahdollisuuksiaan nousta puolustamaan oikeuksiaan työelämässä. Naiset ansaitsevat säännönmukaisesti miehiä vähemmän samastakin työstä, ja mitä matalapalkkaisempi työ, sitä suurempi on naistyöntekijöiden osuus.

Edellämainittu ei varsinaisesti ole vaateteollisuuden syytä, kun taustalla vaikuttaa yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Vaateteollisuus voi kuitenkin joko hyötyä tilanteesta, tai yrittää aktiivisesti edistää parempia työoloja ja -ehtoja.

Elämiseen riittävä palkka

Palkkauksella on tietenkin työntekijöiden elämään ratkaiseva vaikutus. Vaatteiden valmistajat eivät kuitenkaan ole suorassa työsuhteessa valmistuttajiin, vaan työtä tehdään alihankintana. Näin valmistajalla ei ole suoraa kontrollia palkkaukseen; yritys ei voi sanella, tai välttämättä edes tietää alihankkijan työntekijöilleen maksaman palkan suuruutta.

Tässäkin pätee kuitenkin hyvin yksinkertainen matematiikka: kun tilauksen hinta on neuvoteltu hyvin alhaiseksi, tiedetään, ettei hinta voi riittää kattamaan tekijöille elämiseen riittävää palkkaa.

Elämiseen riittävällä palkalla, living wage, tarkoitetaan ansiota, joka riittää perheen ruokamenoihin, asumiseen, vaatteisiin, terveydenhuoltoon ja lasten koulutukseen, sekä mahdollistaa pienimuotoisen säästämisen.

Yleinen palkkataso voi hyvinkin olla, ja usein on, matalampi kuin elämiseen riittävä palkka. Esimerkiksi bangladeshilaiset ompelijat ansaitsevat keskimäärin 79 dollaria kuussa, kun elämiseen riittävä palkka olisi 214 dollaria kuussa (Lähde: Reilu Kauppa). On enemmän sääntö, kuin poikkeus, että tätä epäkohtaa pidetään yllä.

Ongelman laajuudesta saa kuvan esimerkiksi tutustumalla Fashion Checker-sivustoon*. Fashion Checker listaa suuren määrän vaate- ja kenkäbrandejä ja tutkii näiden toimenpiteitä elämiseen riittävän palkan maksamiseksi. 93% mukana olevista merkeistä ei voi todentaa tuotteidensa tekijöille maksettavan elämiseen riittävää palkkaa.

Työ ei tuo turvaa

Vaikka olen ollut hyvin tietoinen vaateteollisuuden palkkausongelmista ja monista työtehtäviinkin liittyvistä vaaroista, minut yllätti Fashion Checker -sivuja lukiessani suoranaisen väkivallan määrä, jota naiset voivat joutua kokemaan työssään.

Väkivaltaan vaikuttaa lisäävästi kovat paineet, joita tuotanto kokee mm tiukkojen toimitusaikojen vuoksi. Toisin sanoen, mitä enemmän ja nopeammin haluamme vaatteita tuotettavan, sitä vaikeammaksi käy erityisesti niitä valmistavien naisten asema. Paineet eivät tuota vain stressiä ja ylityötä, vaan kärjistyvät jopa väkivallaksi tai hyväksikäytöksi. Tästä seurauksena sana ”pikamuoti” saa vieläkin surullisemman sävyn.

Neuvottelukysymyskö?

Miksi tehtaat sitten lähtevät tekemään työtä tällaisin ehdoin, kysehän on neuvottelusta? Kannattaa pitää mielessä, että neuvotteluissa toisena osapuolena ovat yritykset, joiden tilausten arvo lasketaan miljardeissa. Suurten brändien tilaukset ovat tuottajille elintärkeitä ja kilpailu on kovaa. Kenellä on varaa neuvotella itsensä ulos jättibrändien tilauksista?

Pandemia on vaikeuttanut tilannetta entisestaan. Nopeasyklisessä teollisuudessa on koettu tilanteita, joissa jo tehdyt tuotteet ovat jääneet maksamatta ja uusien tilauksien tulo tyrehtynyt. Palkatta jäivät heikoimmassa asemassa olevat työntekijät -joista pääosa on naisia.

Kun me pidimme taukoa vaatteiden shoppailusta, ompelukoneiden käynti lakkasi Bangladeshissa. Arviolta jopa yli miljoonalta loppuivat työt. Tehtaita suljettiin varotoimena, mutta töitä katosi myös siksi, ettei vaatteille ollut kysyntää.

Helsingin sanomat 4.6.2020

Miten maailma muuttuu?

Ensimmäisenä tulee mieleen boikotoida halpavaatteita. Sitä ei kuitenkaan pidetä yleisesti kovinkaan tehokkaana keinona. On totta, että boikotointi sinänsä ei vaikuta kenenkään työolosuhteisiin positiivisesti. Se, joka halpatehtaassa työskentelee, ei hyödy siitä, että hänen tekemänsä vaate jätetään ostamatta, päinvastoin.

Kuitenkin, raha on se, joka markkinoilla ratkaisee. Jos edelleen annamme rahamme pikamuodille, mitä syytä pikamuotiyrityksillä olisi muuttaa toimintaansa? Millään negatiivisella julkisuudella ei ole merkitystä, jos se ei heijastu ostokäyttäytymiseen ja yritysten tulovirtoihin. Jos raha alkaa kuitenkin valua eettisemmille yrityksille, se ei voi olla vaikuttamatta alan toimintaan.

Jos halutaan parantaa heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden tilannetta, kannattaa halpamuodin tukemisen sijaan tukea järjestöjä, joilla on tehokkaat keinot ja verkostot auttaa työntekijäpuolta järjestäytymään, tehdä epäkohtia näkyväksi ja painostaa yrityksiä käytännön toimiin.

Seuraavassa on vaikuttavia tahoja, joiden toimintaan jokainen voi osallistua.

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Työlainsäädäntö ja oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehdoista on monin paikoin vielä rakentumassa. Kehittyvissä maissa työntekijöiden oikeuksia voivat parhaiten ajaa paikalliset ammattiliitot kansainvälisten järjestöjen tuella. Suomessa kehittyvien maiden ammattiliittoja tukee työelämän ihmisoikeusjärjestö SASK (Suomen Ammattiliitojen Solidaarisuuskeskus). SASK tekee työtä paitsi ammattiliittojen tukemiseksi, myös naisten roolin kasvattamiseksi ammattiliittojen toiminnassa ja päätöksenteossa.

Työehtosopimuksin on päästy vaikuttamaan muun muassa raskausajan töturvallisuuskysymyksiin, imetystaukoihin ja palkkatasa-arvoon.SASKin tuella on sovittu esimerkiksi erillisistä vessoista ja mahdollisuudesta päästä niihin riittävän usein sekä kuljetuksista työpaikalle, jos työmatka on vaarallinen naisille. Kansallisen tason vaikuttamistyössä on monin paikoin vaikutettu äitiysvapaiden pituuteen.

-SASK

Itse kouluttauduin alkuvuodesta vapaaehtoiseksi SASK-lähettilääksi, vaikka en ammattiyhdistysaktiivi olekaan. SASK:in hankkeet eri puolilla maailmaa vaikuttavat kuitenkin pitkällä tähtäimellä yhteiskunnallisten rakenteiden kehittymiseen kaikkein tehokkaimmalla tavalla.

SASKin toimintaa voi tukea vapaaehtoistyöllä tai lahjoituksilla.

Vaikuta yrityksiin

Eetti

Eettisen kaupan puolesta ry (Eetti) on kansalaisjärjestö, joka ajaa oikeudenmukaista maailmankauppaa, kestäviä tuotantotapoja ja vastuullista kuluttamista. Eetti tekee Suomessa näkyvää työtä erilaisilla kampanjoilla ja esimerkiksi vuosittain ilmestyvän, paljon huomiota saavan Ränkkää Brändi-arvioinnin.

Eetti tuo esille epäkohtia niin Suomesta, kuin maailmaltakin ja osoittaa suoraan yrityksiä, joiden toiminnassa on epäkohtia. Eetti esimerkiksi kampanjoi yhdessä Clean Clothes Campaignin kanssa NBCUniversalin painostamiseksi, kun yhtiö oli jättänyt maksamatta myanmarilaisille ompelijoille heille laillisesti kuuluvat korvaukset. Kampanjaan osallistui somessa suuri joukko yksityishenkilöitä, jotka lisäsivät tapaukselle julkista painetta. Nyt yhtiö on taipunut korvausten maksamiseen.

Tapaus toimii esimerkkinä koko vaatealalle. Yritykset ymmärtävät, että tämänkaltaisista työntekijöiden laiminlyönneistä on niille merkittävää brändihaittaa. Tämä puolestaan vahvistaa painetta yrityksille pitää parempaa huolta koko tuotantoketjuistaan.

-Eetti

Jos haluat olla mukana Eettin some-aktivismissa, voit laittaa heille viestin Instagram-tilin kautta. Saat silloin viestin, kun some-kampanjoissa tarvitaan apua.

Voit myös liittyä Eettin jäseneksi tai tukea toimintaa lahjoituksilla.

Clean Clothes Campaign

Clean Clothes Campaign on maailmanlaajuinen vaateteollisuuden työntekijöitä tukeva verkosto, joka myös kampanjoi tehokkaasti somessa erityisesti palkka-asioissa. Clean Clothes nostaa ärhäkästi esiin kansainvälisiä yrityksiä, jotka eivät maksa elämiseen riittävää palkkaa, tai ovat pandemia-aikana pelastaneet oman nahkansa alihankkijoiden kustannuksella. Clean Clothes Campaign on hyvinkin tarkasti asiaansa perehtynyt ja yleisen kampanjoinnin sijaan nostaa esiin tarkkoja kohteita ja tilanteita, joissa oikeus ei työtekijöille toteudu.

Instagram tai Facebook-tileiltä saat ajankohtaista tietoa ja voit auttaa osallistumalla kampanjointiin käyttämällä kampanjoiden aihetunnisteita.

Fashion Revolution -vaatevallankumous

Fashion Revolution organisoi jo monille tuttua Vaatevallankumousta, joka on tunnettu Who Made My Clothes? -kampanjastaan. Vaatevallankumous kampanjana sai alkunsa, kun Bangladeshissa sortui Rana Plazan vaatetehdas vuonna 2014. Onnettomuudessa menehtyi yli 1100 tehtaan työntekijää ja loukkaantuneita oli useampi tuhat.

Kampanja ei kohdistu yksittäisiin yrityksiin tai epäkohtiin, vaan nostaa huomion kohteeksi ihmiset vaatteiden tuotannossa ja kannustaa keskusteluun kuluttajien ja yritysten välillä. Ideana on kysyä Who Made My Clothes? tai What´s in My Clothes? yritykseltä, jolta itse haluaisit kuulla vastauksia. Vaikuttamiskeinoina tämän kampanjan puitteissa on esimerkiksi sähköpostikampanja tai somekampanja.

Vaatevallankumous ajoittuu onnettomuuden vuosipäivän tienoille, tänä vuonna se on 19.-25.4.2021. Osallistumisohjeita löydät täältä.


*Fashion Checker on EU:n rahoittama kampanja ja osa vaateteollisuuden työntekijöiden oikeuksia ajavaa Clean Clothes Campaign-verkostoa.


Mistä tunnistaa viherpesun? 5 vinkkiä vaateostoksille

Vastasin hiljattain lukiolaisten kysymyksiin vaatteiden vastuullisuudesta. Monen mieltä askarrutti viherpesu. Mistä voi asiakkaana tietää, mikä on viherpesua ja mikä aitoa vastuullisuutta? Asiaa paljon itsekin miettineenä, päätin koostaa aiheesta julkaisun. Olen koonnut 5 vinkkiä, joiden avulla vältät yleiset sudenkuopat vaateostoksilla.

Mitä viherpesu on?

Viherpesulla tarkoitetaan harhaanjohtavaa markkinointia, jolla pyritään antamaan vaikutelma vastuullisuudesta ilman varsinaisia tekoja, tai harhauttamaan huomio pois kestämättömistä toiminnoista. Viherpesu voikin käsittää oikeastaan mitä vain koko yrityksen vastuullisuusmielikuvasta yksittäisen tuotteen myyntiin.

Jotkut yritykset toimivat hyvinkin kunnianhimoisesti, tavoitteenaan jopa koko alan kehittäminen vastuullisemmaksi. Toiset taas vasta aloittavat omien toimintojensa tarkastelun ja ottavat ensimmäisiä kehitysaskeliaan. Saatammekin aika herkällä liipaisimella leimata viherpesuksi toimenpiteitä, jotka on tehty hyvistäkin tarkoitusperistä. Viherpesua ei olekaan se, että on vastuullisuustyössään epätäydellinen, vaan se, että antaa ymmärtää muuta, kuin todellisuudessa tekee.

Kiinnittämällä huomiota näihin asioihin, harjaannut huomaamaan, milloin ilmassa voi olla viherpesun merkkejä.

1.”Eko” ei ole vastuullisuusmerkki

”Vihreä” , ”eko” ja ”kestävä” ym ovat markkinointisanoja, jotka eivät itsessään sisällä minkäänlaista informaatiota. Ei ole olemassa mitään kriteerejä sille, millä perusteella tällaisia ilmauksia voi markkinoinnissa käyttää. Nämä sisältävät kuitenkin niin vahvoja mielikuvia, että tartumme niihin helposti tarkempia kyselemättä.

Mitään vikaa näissä sanoissa ei ole, kunhan samassa yhteydessä kerrotaan, mitä näillä sanoilla juuri tässä tapauksessa tarkoitetaan? Onko kyse lähituotannosta, kestävästä laadusta, kierrätyksestä vai kenties kemikaaleista? Jos tietoa ei ole, tai se on epämääräistä, vihreys on todennäköisesti aika kevyissä kantimisssa.

2. Ekologisisuudessa on asteita

Kun kyse on valmistusmateriaaleista, on tarjolla näennäisesti täsmällisiäkin ilmauksia, kuten ”luomu” ja ”kierrätetty”. Nämä eivät kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tuote olisi kokonaan kyseistä materiaalia, tai että se olisi edes tuotteen pääraaka-aine. En missään tapauksessa väitä, että nämä merkinnät sinänsä olisivat viherpesua. Väitän kuitenkin, että usein asiakas ei tiedä näiden merkkien tarkoitusta ja voi olettaa saavansa paljon ekologisemman tuotteen, kuin todellisuudessa saa. Katso siis tarkemmin, mitä materiaalisisällöstä itseasiassa sanotaan.

Näillä on eroa:

Yleisimmin luomua on juuri puuvillan osuus vaatteesta. Kierrätysmateriaalina teollisissa vaatteissa taas on useimmiten polyesteri. Varsinkin, jos vaate on sekoitemateriaalia, voi todellinen markkinoidun materiaalin osuus vaatteessa olla hyvinkin pieni.

Esimerkkinä erään ketjuliikkeen valikoimassa ekomerkillä varustettu tuote. Materiaalista 60% on polyesteria ja lisäksi kerrotaan, että kierrätyspolyesterin osuus käytetystä polyesterista on vähintään 20%. Toisin sanoen 20%:a 60%:sta, eli ei välttämättä sen enempää kuin 12%.

Vinkki! Luomupuuvillan GOTS-sertifikaatti takaa, että lopputuotteesta, siis koko vaatteesta, vähintään 70% on luomupuuvillaa.

3. Yhden asian vastuullisuus

Kovin vastuullista vaatetta, tai vaikkapa vastuullista yritystä, on vaikea saada aikaan vain yhden elementin varassa. Valmistusmateriaali on tärkeä tekijä, mutta se ei vielä kerro, kuin osan tarinaa. Vaatteen ekologisuuteen ja varsinkin eettisyyteen vaikuttaa myös valmistusprosessi. Jos siis haluat etsiä mahdollisimman vastuullista vaatetta, kiinnitä huomiota myös siihen, mitä valmistuksen vastuullisuudesta kerrotaan. Sama pätee myös toisin päin: pelkkä valmistusmaa (edes Suomi) ei tee tuotteesta vastuullista, jos valmistusmateriaali ei sitä ole.

Vaatteiden viherpesusta, onko tää harhaanjohtavaa viestintää?

Ylläolevan markkinointikuvan perusteella voimme päätellä, että tuotteet on ommeltu Suomessa. Tiedämme kuitenkin varmasti, että raaka-aine ei ole kotoisin Suomesta, meillä kun puuvilla ei kasva. Ja jos asiasta ei erikseen kerrota, raaka-aine on todennäköisesti myös kehrätty ja kudottu kankaaksi muualla kuin Suomessa. Valtaosa työstä on siis tapahtunut olosuhteissa, joista emme tiedä, eikä tietoa ole myöskään materiaalin vastuullisuudesta. Jos Made in -maan, eli ompelumaan, lisäksi muuta tietoa valmistuksen vastuullisuudesta ei ole, on tiedoissa monenmoisten väärinkäytösten mentävä aukko.

Itse tuotteesta tai tuotetiedoista syvällisempää tietoa harvemmin löytyy. Yrityksen verkkosivuilta voi kuitenkin olettaa löytävänsä lisätietoja, jos vastuullisuus on huomioitu markkinointilauseita moniuloitteisemmin. Kannattaa siis ottaa tarkasteluun yrityksen vastuullisuussivut.

4. Pikamuoti ei ole kestävää

Moni merkki on tuonut markkinoille ekologisempia mallistoja erilaisilla markkinointinimillä. Tämän asian kanssa olenkin paininut mielessäni hyvin paljon. Ovatko erilaiset ekomallistot viherpesua, vai eivät?

Yksi viherpesun määritelmä on huomion harhauttaminen pois kestämättömistä toiminnoista. Ja juuri näin toimivat monet ekomallistot ja vihreät kapsulit.

Kaikkein suurin ongelma vaatteiden tuotannossa on ylituotanto ja kertakäyttöisyys. Näitä asioita eivät korjaa ekologisemmat materiaalit, eivätkä oikein mikään muu, kuin pyrkimys pois lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetun muodin tuotannosta. Nopeasti ohimenevät trendit ja heikko laatu eivät sovi yhteen vastuullisuuden kanssa.

Kysy siis itseltäsi: onko tämä vaate kaikesta huolimatta pikamuotia?

5. Mitä jää kertomatta?

On varmaan aika yleispätevä ohje sanoa, että merkittävät vastuullisuutta edistävät asiat kerrotaan kyllä. Jos kangas olisikin poikkeuksellisesti kudottu Suomessa, se kerrotaan kyllä erikseen. Jos raaka-aine olisikin harvinaisempaa kotimaista alkuperää, se kerrottaisiin. Jos vaate sisältää 100% jotain ekologisempaa materiaalia, se kerrotaan.

Viides vinkki kiteyttääkin yhteen kaikki edelliset. Kiinnitä huomiota siihen, mitä tietoa kerrotaan, mutta vielä enemmän siihen, mikä jää kertomatta.


Lukuvinkki: Helsingin Sanomat 31.1.2021. EU tutki: Iso osa kuluttajatuotteiden vihreysväitteistä on vähintään liioiteltuja.


Yksivuotias -yrittäjän ajatuksia

Vuosi vaihtui ja pian tulee kuluneeksi myös ensimmäinen vuosi täysipäiväistä yrittämistä. Vuoden varrella moni on ollut kiinnostunut syistä, motivaatiosta ja taustoista lähteä yrittäjyyden epävarmalle tielle. Moni piti ratkaisua rohkeana. Itse näin yrittäjäksi ryhtymisen ennemminkin jollain lailla väistämättömänä.

Vain muutamia päiviä sitten olin haastateltavana yrittäjyyteen liittyen, mikä palautti mieleen ajatuksia ja tunnelmia vuoden takaa. Minulta kysyttiin: Pelottiko ryhtyä yrittäjäksi? Kun mietin asiaa, en ainakaan muista pelänneeni. En yrittäjyyttä. Pelkäsin sitä, että annan vain ajan kulua ja kadun myöhemmin, etten tehnyt muutoksia. Joutuisin jonain päivänä myöntämään lapselleni, että minulla oli kyllä tietoa, mutta en silti tehnyt mitään.

”Our House in on Fire”

-Greta Thungerg

Olin nähnyt läheltä, minkälaisia muutoksia muodin vastuullisuuden alalla tapahtui ja toisaalta myöskin, mitä ei tapahtunut. Ymmärsin hyvin, miksi vaateteollisuus toimii niin kuin toimii ja myös sen, miksi se ei voisi toimia, kuten mielestäni ilmastokriisissä olisi tarpeellista. Koin voimattomuutta ja turhautumista.

Mietin, millaista muotikaupan pitäisi olla, että se toimisi kestävissä rajoissa ja toisaalta, millaista muotikaupan pitäisi olla, että voisin perustella itselleni alalla jatkamisen. Kun vastaukset hahmottuivat, näytti myös yrittäjyys selvältä ratkaisulta. Minulla oli kokemusta ja kun näkemyskin alkoi muotoutua, ymmärsin, että parhaiten vaikutan alalla edelleen sisältä käsin toimien. Päällimmäisenä taisinkin tuntea helpotusta siitä, että olin löytänyt oman tulevan suuntani.

Tietenkään en kuvitellut, että yksi mikroyrittäjä vaikuttaisi enemmän, kuin suuret yritykset. Mutta halusin tehdä päivittäistä työtä tietäen, että teen parhaani, tällä hetkellä, omilla resursseillani.

Jotkut meistä kanavoivat muutoshalunsa pyrkimällä päättäjiksi, jotkut organisoivat mielenosoituksia, jotkut ryhtyvät yrittäjiksi. Saadakseni elämäni järjestymään jotenkin loogiseksi kokonaisuudeksi, valitsin viimeisen. Jättäessäni työni en siis ajatellut olevani rohkea, vaan tekeväni jotain tarpeellista ja sellaista, jonka takana voisin seistä 100%:sti.

Ilmastomielenosoituksessa syksyllä 2019
Lasten kylttejä ilmastomielenosoituksessa

Oman näköistä yrittäjyyttä

Motivaatiota muutokselle lisäsi se, että yrittäjänä saisin rakentaa yrityksestä ja työnkuvasta juuri omanlaiseni. Ei olisi mitään valmista kaavaa, rakentaisin kaiken itse. Saisin kehittää uutta ja oppia, ja samalla elää arkea, joka sopisi minulle ja myös perheelleni.

Muotikaupan alalla työskentely ja kansainvälisessä bisneksessä mukana oleminen on nopeatempoista, inspiroivaa ja monin tavoin hyvin virikkeellistä. Olin ehtinyt nähdä satoja mallistoja, tavannut kollegoita ympäri Eurooppaa, ajanut ja lentänyt. Arvioinut rakennustyömaita ja kauppakeskuksia, tehnyt etätöitä, tiimitöitä ja esimiestöitä.

Mietin paljon sitä, mikä on ollut minulle työssä mieluisaa ja mielekästä, ja mikä ei. Millaisia haluaisin työpäivieni jatkossa olevan? Olikin ihan terveellistä tunnistaa niitä asioita, jotka itselle tuovat työhön mielekkyyttä ja mikä taas kuluttaa ja syö motivaatioita. Tietenkään työ ei aina voi olla vain parasta ja palkitsevaa, mutta lähtökohtani oli kuitenkin se, että kun otan taloudellisen riskin ja melko varman tulonmenetyksen harteilleni, haluan tehdä sen niin, että jokapäiväisen työn sisältö antaa enemmän, kuin ottaa.

Vaikka yrityksen ydinajatus hahmottuikin aika nopeasti, käytännön toteutukset vaativat paljon suunnittelua. Mielessä pyörikin monenlaisia ideoita, joista vuorotellen innostuin, kehittelin aikani, useat lopulta hylkäsin. Mieleen saattoi tulla joku idea, joka olisi voinut olla hyvä ja ehkä jopa tuottoisa, mutta olisi vaatinut tekijäkseen jonkun muun tyyppisen ihmisen. Välillä toivoin olevani sosiaalisempi ja parempi verkostoituja ja aikaansaavampi ja monta muuta asiaa. Mutta yritystoiminta on lopulta kuitenkin pakko rakentaa omien vahvuuksien varaan.

Miten meni omasta mielestä?

On vaikea ymmärtää, että siitä on vuosi, kun palautin työavaimeni ja mietin, mistä kaikesta luovuin siinä samassa. Ratkaisu ei ollut millään lailla järkevä, mutta uskoin silloin, että se oli oikea. Uskon niin edelleen. Vielä on matkaa siihen, että tämä kantaa, mutta sitä tärkeämpää on muistuttaa itseään niistä toiveista, jotka jo on toteutuneet.

Monelle nykyinen päivittäinen työni näyttäisi varmasti tylsältä verrattuna aiempaan. Glamouria tästä ei kyllä löydykään, mutta minulle tämä antaa sitä, mitä halusin:

vapautta,

merkityksellisyyttä,

uuden luomista,

vaikuttamista.

Ja varsinkin jatkuvaa oppimista ja kehittämistä, enemmän kuin ehkä arjessa ymmärtääkään.

Nautin suuresti siitä, että saan tehdä päivittäistä työtäni usein käyttämättä edes autoa. Kävelen ja pyöräilen ja hengitän syvään. En kaipaa lainkaan lentokenttien turvatarkastuksia tai taksijonoja. Samalla iloitsen siitä, että minun hiilijalanjälkeni on pienentynyt murto-osaan aikaisemmasta.

Jos nyt mietin, onko minun työlläni ollut merkitystä; en tiedä. Jos en olisi yrittänyt, tietäisin toisaalta varmasti yhden asian: en ole edes yrittänyt. Se olisi juuri se tilanne, jota eniten pelkäsin.

Made in maailma

Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret? Osa 3.

Aiemmissa osissa olen käsitellyt vaatetuotannon määrää ja hintaa ympäristönäkökulmasta. Tämä osa käsittelee vaateteollisuuden kansainvälistä luonnetta ja sen vaikutusta ympäristöön.

Matkalla maailman ympäri

On selvää, että päästöjä syntyy, kun vaatteet tulevat meille hyvin kaukaa. Tämä matka on kuitenkin vain yksi pätkä siitä matkasta, jonka teollisesti valmistettu vaate tekee. Suurimmat päästöt ovat jo ilmakehässä, ennen kuin valmis vaate on edes aloittanut matkaansa tänne pohjoiseen.

Kun tuotannon mittakaava on suuri, myös työvaiheet ovat pitkälle erikoistuneita. Moni varmasti tietääkin, että suurissa vaatetehtaissa kukin ompelija tekee vain yhtä tiettyä saumaa tai työvaihetta. Kukaan ei valmista vaatetta alusta loppuun, vaan jokainen tekee oman osansa ja vaate siirtyy ketjussa vaiheesta toiseen eri käsiin. Näin tuotanto on nopeaa ja tehokasta. Samaan tapaan toimii koko tuotantoketju; yksi erikoistunut vaihe kerrallaan.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, joka lisää vaatteen tuotantoketjun ympäristövaikutuksia: eri työvaiheiden hajaantunut sijainti. Vaateteollisuudelle on ominaista, että tuotannon eri vaiheet ovat keskittyneet eri paikkoihin, eri maihin ja jopa eri mantereille. Meillä voikin hyvin olla vaate, jossa on materiaalia Kiinasta, Yhdysvalloissa tai Afrikasta, kehrätty Intiassa, kudottu Pakistanissa ja ommeltu Bangladeshissa.

Vaateteollisuus on globaalia, erikoistunutta teollisuutta
Yleensä olen kuvannut vaatteen valmistusta hyvin yksinkertaistetulla suoralla ”putkilolla”. Teollisesti massatuotettu vaate ei kuitenkaan tule valmiina ulos suorasta putkesta, vaan vaatteen valmistuksen monivaiheisuutta ja matkaa valmiiksi tuotteeksi esittää havainnollisemmin vaikkapa tämän kaltainen kuva.

Taustalla voi olla mm historiallisia ja kulttuurisia syitä, joiden pohjalta paikallinen osaaminen on kasvanut teollisuudeksi. Syyt voivat olla myös taloudellisia. Kun mittakaava kasvaa tarpeeksi suureksi, on taloudellisesti kannattavaa esimerkiksi kuljettaa vaatteet ommeltavaksi sinne, missä työvoima on halvinta. Seurauksena on, että vaatteen valmistus aiheuttaa hiilidioksipäästöjä paitsi itse valmistusvaiheissa, myös eri työvaiheiden välillä tapahtuvissa kuljetuksissa.

Pitkät ja monivaiheiset kuljetusmatkat lisäävät huomattavasti myös pakkausten ja kemikaalien tarvetta. Useimmiten kaukomailta tulevat vaatteet on yksittäispakattu muoviin ja käsitelty suojakemikaaleilla.

Taloudellisin ratkaisu ei aina ole ekologisin, eikä usein myöskään eettisin.

Mitä made in -merkintä kertoo?

Kuluttajille valmistuvan vaatteen matkasta näkyy vain Made in -merkintä. Merkintä ei kuitenkaan kerro tuotteen valmistusvaiheista muuta, kuin viimeisimmän merkittävän tuotantovaiheen paikan. Vaatteen kohdalla kyse on siis useimmiten maasta, jossa vaate on ommeltu. Sitä merkintä ei kerro, mistä eri raaka-aineet ja komponentit ovat peräisin, tai missä eri valmistusvaiheita on tehty. Voisikin olla melkoinen yllätys, kun näkisimme vaatteessa koko listauksen sen kulkemasta matkasta. Esimerkiksi Made in Finland -merkityn vaatteen alkutuotanto kulkee usein samankaltaista mutkittelevaa polkua kuin massatuotetun kansainvälisenkin.

Hiilidioksidi ei ole ainoa ympäristöhaitta

Vaatetuotannon haitoista puhuttaessa puhutaan yleisesti kasvihuonekaasuista. Kuljetusten lisäksi kasvihuonekaasuja tuottavat tehtaat, joiden voimanlähteenä ovat fossiiliset polttoaineet. Tuotanto voi kuitenkin aiheuttaa myös monenlaisia paikallisia haittoja tuotantomaissa.

Esimerkiksi puuvillan viljelyllä voi olla merkittäviä vaikutuksia paikallisiin vesivarantoihin ja viljelyssä ja korjuussa käytetyille kemikaaleille altistuvat paitsi viljelyn parissa työskentelevät ihmiset, myös lähiympäristö.

Järven kuivuminen ei ole ainoa aluetta haitannut ympäristökatastrofi. Järven pohjan hiekka sisältää haitallisia aineita, jotka hiekkamyrskyjen seurauksena nousevat ilmaan ja lentävät laajalle ympäristöön.

YLE Uutiset: Ympäristökatastrofi saavutti huippunsa: Araljärven pääallas kuivui kokonaan

Kemikaaleja käytetään myös monissa muissa työvaiheissa. Siinä, missä kehittyneimmissä tehtaissa huolehditaan suljetusta kemikaalikierrosta, voidaan kehittymättömissä paikoissa laskea jätevedet puhdistamattomina suoraan lähiympäristöön. Näin vaikutukset voivat tuntua koko ekosysteemissä. Monet näistä paikallisista haitoista jäävät meiltä kokonaan näkemättä ja joltain osin varmasti pimentoon myös valmistuttajilta.

Puuvillavaatteen valmistus kuluttaa tuhansia litroja vettä.
Yhden tavallisen puuvillaisen T-paidan valmistus kuluttaa noin 2700 litraa vettä. Kierrätysmateriaaleja käyttämällä voidaan säästää vettä jopa 99%. Kuva: Pure Waste Textiles

Poissa silmistä

Kun katsoo ylläolevaa sokkeloista kaaviokuvaa, saa ehkä kalpean aavistuksen siitä, miten vaikea valmistuttajankaan todella on tietää, kuka tuotantoon on eri vaiheissa osallistunut, minkälaisissa työoloissa ja minkälaisilla työehdoilla. Ei ole yhtä paikkaa, jota valvoa, vaan yhden ainoan tuotteenkin valmistukseen osallistuu valtava määrä ihmisiä eri paikoissa, osa ehkä suurissa tehtaissa, osa pienissä pajoissa, osa pelloilla. Pitkissä ja monimutkaisissa tuotantoketjuissa piileekin riski, että laiminlyöntejä tai väärinkäytöksiä tapahtuu.

Kun tehdään useampia erilaisia tuotteita, käytetään sekoitemateriaaleja, tai vain kasvatetaan tuotannon volyymia, kuvio monimutkaistuu joka askeleella. Niinpä yllätyksiä tulee.

Monet maailman suurimmista muotimerkeistä saattavat toimillaan vaikuttaa välillisesti siihen, että Kiinan Xinjiangissa ihmisiä joutuu pakkotyöhön ja tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia, sanoo yli 180:en ihmisoikeusjärjestön koalitio.”

YLE Uutiset: Hyötyykö muotiteollisuus uiguurien pakkotyöstä?

Ei muiden kustannuksella

Vaikka yleensä puhun Upcyclerin yhteydessä nimenomaan vaatteiden ympäristövaikutuksista, taustalla vaikuttaa vahvasti epäeettisyyden ja eriarvoisuuden kokemus. Se, että meille valmistettavat tuotteet kuluttavat meitä monin tavoin heikommassa asemassa olevien luonnonvaroja ja elinympäristöjä, on kohtuutonta. Lisäksi työtä tehdään usein hyvin heikoissa olosuhteissa tai kohtuuttomilla ehdoilla. Se, mikä meille tuotetaan, pitäisi meidän itsemme myös olla valmiit maksamaan.

Siksi Upcyclerin pääteemoja ovat kiertotalous ja mahdollisimman lyhyet ja läpinäkyvät tuotantoketjut. Molemmat edistävät sitä ajatusta, että kuluttaisimme mahdollisimman vähän luonnonvaroja ja oppisimme tunnistamaan sekä ekologisesti, että eettisesti kestävämpiä vaihtoehtoja. Vaihtoehtojakin massatuotetulle muodille vielä on.

Lue myös:

Osa 1. Enemmän on enemmän

Osa 2. Halpa vaate on myös ekologinen ongelma

Black Friday -hyvis vai pahis?

Black Friday on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa jonkinlaisena joulusesongin superviikonloppuna, joka tuntuu vain laajenevan joka suuntaan. Nyt yhden perjantain tilalla saattaa olla jo lähes kahden viikon mittainen alekampanja, jota toiset odottavat kuin kuuta nousevaa ja toiset paheksuvat. Onko Black Friday nyt sitten hyvis vai pahis?

Niin kutsutun ostohysterian näkökulmasta en oikein osaa nähdä eroa kauppakeskuskampanjoiden, hullujenpäivien, syysalekampanjoiden ja Black Fridayn välillä. Kaikki ovat alennuskampanjoita, joiden tarkoituksena on saada ostamaan mahdollisimman paljon, luoden myös herätteitä, joita et tiennyt tarvitsevasi.

Uskon, että myös Black Fridayn aikaan moni osaa silti tehdä ostoksia myös vastuullisesti ja harkiten ja niitä on saatettu suunnitella pidemmänkin aikaa. Tässä piileekin vaatekaupassa pahentuva rakenteellinen ongelma, joka ei liity vain ylikuluttamiseen, vaan alihinnoitteluun.

Alennukseen yhä aikaisemmin

Alunperin alennusmyyntien tarkoitus on ollut myydä sesongin päättyessa varaston loppuja pois. Syys- ja talvivaatteet ja joululahjat on myyty kauden aikana, joka on huipentunut joulusesonkiin. Tämän jälkeen jäljelle jääneitä yksittäiskappaleita yms on myyty varastosta pois alennuksella, joulun jälkeen. Näin vaatteilla on ollut normaalihintainen myyntisesonki ja alennusmyynti on toiminut varaston puhdistajana sesongin lopussa.

Tämä ajatus on hämärtynyt jo pitkään jatkuvasti aikaistuvista alennusmyynneistä, joissa kyse ei enää ole varaston tervehdyttämisestä, vaan raa´asta kilpailusta markkinaosuudesta. Joka ensin aloittaa alennusmyynnin, saa omille aletuotteillensa etumatkaa.

Nyt Black Friday on tuonut taas valtavan harppauksen alennusmyyntiajan aikaistamisessa monella viikolla ja juuri siksi se on yrityksille niin pakottava. Monille yrityksille joulusesonki on vuoden tärkeintä aikaa ja kun Black Friday on tuonut joulusesongin alkuun valtavan hintakilpailun, ei kilpailun ulkopuolelle ole varaa jäädä. Niinpä Black Friday on lyönyt läpi niin monien alojen ja muodostunut valtavaksi yleisalennuskampanjaksi. Oman osansa asiakkaiden ostoinnosta haluavat myös monet sellaiset alat, joille joulu ei edes ole aiemmin ollut erityisen merkittävä sesonki.

Alennuksesta uusi normaali

Vaatekaupassa Black Friday -myynti poikkeaa merkittävästi ”vanhanaikaisesta” alennusmyynnistä. Myynti ei koostu mistään varastonrippeistä, vaan myymälät on päinvastoin ladattu täyteen ja valikoima on huipussaan myynnin maksimoimiseksi. Asiakas saa valita kaikkien tuotteiden parhaimmistosta, hyvällä alennuksella. Tämä aiheuttaa vaatekaupalle merkittävän ongelman: vaatteiden normaalihintainen sesonki jää hyvin lyhyeksi ja yhä suurempi osa täysin kurantista valikoimasta myydään alennuksella. Toisin sanoen; riippumatta ohjehinnoista, vaatteet myydään keskimäärin yhä vain halvemmalla.

Kun kampanjoidaan näin rajusti vuoden parhaaseen myyntiaikaan, pitkin kautta pidettyjen välikausialennusten ja kreisibailujen lisäksi, vaikutus kaupan kannattavuudelle on merkittävä. Niinpä paine myydä entistäkin enemmän määrää ja tuottaa vaatteet entistä halvemmalla, kasvaa.

Kuitenkin hintakilpailu on jo johtanut siihen, että normaalihintaisetkin vaatteet ovat suurelta osin aivan liian halpoja siihen nähden, kuinka paljon niiden eteen tehdään työtä ja kuinka paljon niiden valmistus kuluttaa luonnonvaroja.

Vaatteet ovat jo liian halpoja

Black Fridayn osalta on kiinnitetty paljon huomioita siihen, että se ruokkii ostohysteriaa ja lisää harkitsematonta ostamista. Itse olen kuitenkin huolestunut siitä, että myös harkitsevat ostajat keskittävät pitkänkin aikavälin ostoksensa Black Fridayhin, koska alennustarjonta on niin laaja. Melkein mitä vain ostoslistalla onkin, sen voi hankkia Black Fridayna alennuksella. Tämä kuulostaa tietysti hyvältä uutiselta ja onkin yksilötasolla lyhyellä tähtäimellä järkevää. Kokonaisuutta ajatellen tämä on kuitenkin huolestuttava suuntaus koko alan hintakehityksen ja sitä kautta ympäristövaikutusten ja työvoiman kannalta.

Vaikka monilla tuntuukin olevan käsitys, että vaatekauppa kerää korkeita katteita esimerkiksi palkanmaksun sijaan, harvalla vaatekaupalla on varaa siihen, että suuri osa varastosta myydään 20%, 30%, tai 40% alennuksella. Loppujen lopuksi suuret alennukset ovat pois koko tuotantoketjusta. Sellainen yhtälö, että ostamme aina halvalla, mutta tekijöille maksetaan silti hyvä palkka ja ympäristöystävällisyydestä huolehditaan kaikin keinoin, ei ole realistinen. Halpa hinta ei mahdollista tätä kaikkea. Että vaatekaupalla olisi edes teoreettiset mahdollisuudet toimia ekologisesti ja eettisesti, kuluttajien on maksettava vaatteista enemmän. Valitettavaa, mutta totta.

Vaikka Black Friday ei olekaan syypää koko vaateteollisuuden ja kulutuksen ongelmiin, se on yksi osa kovan hintakilpailun ongelmaa. Kovin ongelmallista tämä mikään ei olisi, jos meillä olisi rajattomat luonnonvarat ja rajattoman halpaa työvoimaa. Toista meillä ei ole ja toista ei pitäisi olla.

Mitä nyt?

Emme oikein voi syyttää kuluttajia siitä, että he tarttuvat annettuihin tarjouksiin. Yrityksiäkään on vaikea syyttää siitä, että ne kilpailevat olemassaolostaan.

Black Friday nykyisessä laajuudessaan herättää kuitenkin jo vastareaktioita. Täytyy tunnustaa, että jo Black Fridayta edeltävät viikot ovat tuntuneet minusta tänä vuonna aika raskaaltakin viestinnän ristitulelta. Vaikka aihe jo vähän väsyttääkin, se on myös paras merkki muutoksesta. Enää ei lähdetä kaikki joukolla tarjoamaan alennuksia ja juoksemaan niiden perässä, vaan kyseenalaistetaan enemmän. Mitä enemmän esillä ovat muut arvot; laatu, kestävyys, ekologisuus ja eettisyys, sitä varmemmin pääsemme pikkuhiljaa kääntämään kurssia kestävämpään suuntaan.

Black Friday onkin toiminut inspiraationa esimerkiksi Circular Mondaylle, joka on paitsi 23.11. vietettävä kiertotalouden päivä, nyt myös kiertotaloutta edistäviä palveluita kokoava, monia maita kattava palvelupankki.

Eilen lanseerattiin Suomessa myös uusi vastuullisten palveluiden alusta ostavastuullisesti.fi, jonka valikoiman on kuratoinut riippumaton vastuullisuuspaneeli. Kysyntää vaihtoehdoille on ja sitä myöten syntyy myös vastavoimia tällaisenaan kestämättömälle tilanteelle.

Tasapainoillen

Upcycler ei tietenkään ole immuuni markkinatilanteelle tai kilpailulle sen enempää kuin muutkaan. Ilman riittävää myyntiä ei voi toimia. Tämä on haaste, jonka kanssa tasapainoilen jatkuvasti. Miten voi samaan aikaan yrittää muuttaa maailmaa ja pärjätä tiukassa kilpailutilanteessa?

Black Fridayhin Upcycler ei osallistu alennuskampanjalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alennuksia koskaan olisi. Jokainen alennuskampanja on tarkkaan harkittu ja ainakin toistaiseksi kausialennus on edelleen tarpeellinen. Lisäksi haluan aika ajoin tarjota alennuksia myös ”palkintoina” asiakkailleni ja kutsua uusiakin asiakkaita Upcyclerin pariin. Niinpä Upcycler on mukana mm pienyrittäjien Joulumyyjäiset2020 -verkkotapahtumassa joulukuussa.

Tasapainoista joulun odotusta!

Halpa vaate on myös ekologinen ongelma

Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret? Osa 2.

Julkaisussa Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret? aloitin sarjan vaateteollisuuden aiheuttamista ekologisista ongelmista. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin määrää, tässä toisessa osassa hintaa, erityisesti halpatuotannon ekologisten vaikutusten näkökulmasta.

Olemme jo onneksi havahtuneet äärimmilleen viedyn kustannustehokkuuden eettisiin ongelmiin. Halvat vaatteet ovat kuitenkin ongelma myös ympäristölle. Vaikka ekologisuutta ja eettisyyttä ei voikaan toisistaan täysin irrottaa, jätän nyt tässä kirjoituksessa käsittelemättä palkkaukseen tai työolosuhteisiin liittyviä eettisiä ongelmia. Saakoon ne aikanaan oman postauksensa.

Ekologisuus vaatii investointeja

Kun vaatteiden hinta puristetaan mahdollisimman alhaiseksi, tarkoittaa se tuotannon viemistä maihin, joissa työ on edullisinta. Edullinen työvoima sijaitsee tyypillisesti maissa, joissa infrastruktuuri on kehittymätöntä, ympäristöä ei suojella lain voimalla, eikä yhteisöstä kenties löydy tietoa ympäristövaikutuksista. Ympäristönsuojelu on monissa olosuhteissa vielä luksusta, johon ei ole varaa, niin kauan kuin elämisen perusta on horjuva.

Kun viemäriverkostoja tai ekosähkoverkkoja ei ole, on aika epärealistista odottaa, että niitä paikallisesti omaehtoisesti kehitettäisiin, jos tuotannon hinta on ajettu äärimmäisen alas. Jos työstä ei makseta edes elämiseen riittävää palkkaa, tuskin asiakkuutemme tukee kovin hyvin myöskään paikallisen infrastruktuurin kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi. Tilaaja voi kyllä esittää vaatimuksia määrästä, laadusta, palkkauksesta jne, mutta niin kauan kuin korvaus ei kata kunnolla kustannuksia, kehitystyötä tuskin tapahtuu.

Vain 1,99. Halpaa vaatetta ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi Suomessa toimivat yritykset voivat helposti laittaa ekologisemman vaihteen päälle rastittamalla ruudun sähkösopimuksesta. Näin meille tuleekin kätevästi vaikka tuulisähköä ilman omia ponnisteluja tai mittavia investointeja. Tällaista mahdollisuutta ei ole siellä, missä sähköverkossa on vain yksi asetus. Niinpä halpatuotanto lämmittää talviamme täällä pohjoisessakin saakka.

Viemäriverkostojen ja sitä myöden vedenpuhdistuksen ja jätevesien käsittelyn kehittymättömyys aiheuttavat myös paikallisia ympäristöongelmia. Vaatteiden valmistukseen käytetyt kemikaalit ja jätevedet päätyvät silloin tehtaalta suoraan lähiympäristöön. Tällöin vaikutukset eivät koske enää vain vaatteita valmistavia ihmisiä, vaan kokonaisia ekosysteemejä. Herää kysymys sen oikeutuksesta, että meille valmistettavat vaatteet vaikuttavat suoraan ihmisten terveyteen jossakin muualla. Ei vain välillisesti ilmastonmuutoksen kautta, vaan suoraan esimerkiksi juoma- ja käyttöveden kautta.

I made your clothes, Kuva Pure Wasten Intian tehtaalta.
Joskus valmistus kaukomaissa voi olla myös ympäristösyistä perusteltua. Näin on esimerkiksi Pure Waste Textilesin kohdalla, kun tuotanto tapahtuu lähellä valmistusmateriaalin syntypaikkaa. Tehtaan vaikutus on kuitenkin pyritty kääntämään Tiruppurin paikalliselle yhteisölle hyödyksi. Tehdas käyttää 95% tuulivoimaa, tehtaan vedenkulutusta säädellään, ja kaivo on koko yhteisön käytössä. Kuva: Pure Waste Textiles.

Onko kaikki tehtävissä oleva jo tehty? (Ei.)

Haluaisinkin haastaa kehitysmaissa valmistuttavia vaateyrityksiä perusasioiden äärelle. Tällä hetkellä pyritään saamaan markkina-arvoa erilaisilla ekoasioilla näyttävästi, mutta kehitetäänkö kuitenkaan samalla koko tuotantoa mahdollisimman ekologiseksi?

Ovatko jo käytössä tehtaat, joissa on viemäröinti, onko vedenpuhdistus, onko suljettu kemikaalikierto? Aivan perusasioita, jotka kuitenkaan eivät läheskään kaikkialla toteudu.

Kuinka moni kehitysmaissa valmistuttava yritys voi sanoa, että tuotanto tapahtuu jo uusiutuvalla energialla edes joltain osin? En valitettavasti usko, että lista on kovinkaan pitkä, mutta vaikutus on sitäkin suurempi.

Niin kauan kuin vaateteollisuuden kemikaalit virtaavat jokiin ja koneet puksuttavat öljyn voimin, on vielä kovin paljon kehitettävää.

Halpaa se ei tietenkään ole.

Halvan hinnan harha

Vaatteen hinnasta puhuessa on puhuttu eniten ompelutyön kustannuksia ja puhumme esimerkiksi suomalaisen työn korkeasta hinnasta tai raskaasta verotuksesta. Voisimme kuitenkin alkaa ajatella maksavamme esimerkiksi Euroopassa tuotetuissa vaatteissa myös siitä, että juomavedessämme ei ole vaateteollisuuden kemikaaleja, tai siitä, että ompelukone onkin hurissut tuulisähköllä.

Sen sijaan halpa vaate aiheuttaa meille myös ajatusharhoja. Kun tuote on kovin halpa, meidän on vaikea hahmottaa, että senkin tuottaminen on vaatinut hyvin paljon resursseja ja hyvin paljon työtä. Niinpä sitä minkä voimme halvalla saada, ostamme surutta ja heitämme pois kummemmin harkitsematta.

Halvat vaatteet koituvatkin usein kalliimmaksi ympäristölle myös lyhyen elinkaarensa vuoksi; niitä on vaikeita hyödyntää enää uudelleen, ja ne päätyvät suuremmalla todennäköisyydella nopeasti jätteeksi. Maailman kaatopaikkoja tuskin täyttävät laadukkaat vintagevaatteet, vaan heikkolaatuisten vaatteiden vuoret.

Mistä suunnasta asiaa katselenkin, tulen aina samaan tulokseen: halpaa vaatetta ei ole. Valitaan vaatteemme viisaasti.

Lue myös:

Osa 1. Enemmän on enemmän

Osa 3. Made in maailma

Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret?

Osa 1.

On jo monille tutuksi käynyt fraasi, että ”vaateteollisuus saatuttaa enemmän kuin maailman laiva- ja lentoliikenne yhteensä”. Mistä se sitten oikein johtuu?

Vaatteen valmistus on teollisuutta

Vaikka me ihan jokainen vaatteita käytämme, kaikille ei luonnollisesti ole niinkään tuttuja vaatteiden valmistusprosessit. Osaamme kuvitella ihmisen ompelukoneen ääressä, mutta siitä kuvasta on vaikea hahmottaa, mistä niin suuret ympäristövaikutukset oikein syntyvät. Koska vaatteita tulee meidän saatavillemme paljon ja halvalla, saatamme kuvitella, että ne myös syntyvät vaivattomasti, helposti ja nopeasti. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

Vaikka vaate saattaa näyttäytyä yksinkertaisena tuotteena, on vaatteen valmistus työvaiheineen kuidun tuotannosta valmiiksi tuotteeksi pitkän prosessin tulos.

On hyvä tiedostaa, että suuren mittakaavan vaatetuotanto on teollisuutta siinä kuin muukin. Se, että kyse on ”pehmeästä” materiaalista ja tuotteesta, ei pehmitä teollisen tuotannon aiheuttamia ympäristövaikutuksia.

Kun vaateteollisuuden painopiste on siirtynyt kehitysmaihin, joissa infrastruktuuri ja lainsäädäntö eivät tue kaikkein ekologisimpia valmistustapoja, ovat ympäristövaikutukset omiaan kasvamaan. Vaateteollisuuden globaali luonne lisää myös hiilidioksipäästöjä kuljetusten muodossa.

Vaate on monimutkainen tuote

Allaoleva kuvaa vaatteen elinkaarta kaikkein yksinkertaisimmillaan ja vain pääkohdittain. Tällä haluan näyttää, että yksinkertaisimmillaankin vaatteen valmistus on monivaihesta työtä. Ennen kuin meillä on käytössämme vaate, on täytynyt tapahtua hyvin paljon.

Vaatteen valmistamisen vaiheet
Vaatteen valmistus lähtee raaka-aineen valmistuksesta ja ympäristövaikutuksia syntyy vaatteen hävittämiseen saakka.

Vaate tarvitsee aina kuituraaka-aineen, josta lanka kehrätään ja jo itse raaka-aineen tuottamisella on suuret ympäristövaikutukset. Jo ennen kuin kuituraaka-aine on tavalla tai toiselle tuotettu, on käytetty valtavasti resursseja. Ja siitä vasta alkaa monivaiheinen prosessi, jossa raaka-aine muokataan jatkojalostukseen sopivaksi, kehrätään langaksi, usein yhdistellään muihin kuituihin, kudotaan kankaaksi, leikataan kaavojen mukaan vaatteen osiksi ja lopulta ommellaan.

Harvemmin vaatteemme ovat kuitenkaan niin yksinkertaisia, etteikö myös lisävaiheita tarvittaisi. Niihin kuuluu monenlaisia käsittelyjä: värjäyksiä, valkaisuja, pesuja, kulutuksia, painokuvioita ja koristeita. Lisäksi lopulliseen vaatteeseen tarvitaan vielä nappeja, neppareita, vuorikankaita, vetoketjuja, vanuja, untuvia, nyörejä, ompelulankaa jne.

Vaatteet sisältävät monia komponentteja ja materiaaleja.
Pieni pala vaatetta = puuvillaa, elastaania, väriä, kulutuksia, pesuja, kemikaaleja, niittejä ja ompelulankaa.

Kun kyse on teollisuudesta, monet työvaiheet tehdään koneellisesti ja koneet käyvät fossiilisilla polttoaineilla. Myös vettä ja kemikaaleja käytetään useissa vaiheissa, erilaisiin tarkoituksiin. Kemikaalien avulla mm korjataan puuvillasatoa, kehrätään lankaa ja parannetaan kankaan siliävyttää, homeenkestoa tai vedenkestävyyttä.

Vaate on moninaisten työvaiheiden ja osien summa.

Enemmän on enemmän

Mikään tässä ei kuitenkaan sinänsä ole maailmaa mullistavaa, tai katastrofaalista itsessään. Parannuksia menetelmiin voisi ja pitäisi tehdä, mutta tuskin olisimme nyt tämän mittakaavan vaikeuksissa, jollei kaikki edellämainittu tapahtuisi niin suurissa määrin.

Jos vaateteollisuuden ongelmat siis pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi: MÄÄRÄ. Maailmassa tuotetaan jatkuvasti kestämättömän suuri määrä vaatteita. Kaikki vaatteen tuottamiseen käytetyt resurssit, polttoaineet ja kemikaalit kertautuvat jatkuvasti kestämättömiin mittasuhteisiin.

Tällä hetkellä keskitytään paljon siihen, miten tuotamme ekologisempia materiaaleja ja tuotantotapoja ja tämä on tietysti todella, todella hyvä asia! Niitä tarvitaan! Ne eivät kuitenkaan pelasta tilannetta, jos vaatteiden tuotanto kokoajan jatkaa määrällistä kasvuaan. Teollinen tuotanto kun pääsääntöisesti ei ole ympäristöystävällistä, vaan enemmän on aina enemmän. Enemmän materiaalin valmistusta, enemmän koneellista työtä, enemmän kuljetuksia ja enemmän jätettä.

Tämä onkin ongelmallista esimerkiksi ekomallistojen kohdalla: jos ekomallisto tehdään normaalin valikoiman lisäksi, vain kasvatetaan entisestäänkin ympäristövaikutuksia. Vain korvaamalla heikompia vaihtoehtoja paremmilla ja kauemmin kestävillä voidaan vähentää todellista ympäristökuormaa.

Vain vähempi riittää

Uusien materiaali-innovaatioiden ohella ja niitä odotellessa meillä olisi jo käytössä helppo keino vaatteiden ympäristövaikutusten pienentämiseen: tehtäisiin niitä yksinkertaisesti vähemmän.

–> uuden materiaalin tarve vähenisi

–> kehrääminen, kutominen ja ompeleminen, eli koneellisen työn määrä vähenisi

–> kuljetusten määrä vähenisi

–> jätteen määrä vähenisi

Vaateteollisuuskin perustuu kuitenkin kasvun tavoitteeseen ja valitettavasti kasvua ohjaa tällä hetkellä halpa ja määrällisesti ylisuuri tuotanto. Halpa ei kuitenkaan ole tuotannon ympäristövaikutuksilta lainkaan vähäisempi, vaan vaikutukset kertautuvat määrän, ei laadun mukana. Harva tuottaja rohkenee lähteä noin vaan vähentämään omasta tuotannostaan, vaan tarvitaan vahva signaali kuluttajilta, että olemme valmiita ostamaan vähemmän, mutta parempaa. Pikamuodin tuottaminen kannattaa vain niin kauan, kuin sitä ostetaan.

Syy ja seuraus

Syyt ja seuraukset lomittuvatkin toisiinsa monin tavoin, ja määrä on kiinteässä suhteessa vaatteiden hintaan. Määrä ja hinta liittyvät kiinteästi myös vaateteollisuuden globaaliin luonteeseen.

Seuraavissa osissa jatkan blogisarjaa syistä ja seurauksista, vaatteiden hinnasta ja vaateteollisuuden kansainvälisyydestä.

Osa 2. Halpa vaate on myös ekologinen ongelma

Osa 3. Made in maailma