Naisten töitä

Tänä vuonna naistenpäivänä tuntui tarpeelliselta kirjoittaa naisista vaateteollisuudessa ja erityisesti siellä, missä naiset ovat haavoittuvimmassa asemassa.

Tekstiiliteollisuus työllistää globaalisti yli 70 miljoonaa työntekijää, joista 85% on naisia. Teollisuus on suuri työllistäjä, muttei läheskään samassa mittakaavassa toimeentulon mahdollistaja tai tie ulos köyhyydestä.

Suurissa tuotantomaissa sukupuolten epätasa-arvo on syvään juurtunutta ja naisten heikko yhteiskunnallinen asema vaikeuttaa heidän kykyään ja mahdollisuuksiaan nousta puolustamaan oikeuksiaan työelämässä. Naiset ansaitsevat säännönmukaisesti miehiä vähemmän samastakin työstä, ja mitä matalapalkkaisempi työ, sitä suurempi on naistyöntekijöiden osuus.

Edellämainittu ei varsinaisesti ole vaateteollisuuden syytä, kun taustalla vaikuttaa yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Vaateteollisuus voi kuitenkin joko hyötyä tilanteesta, tai yrittää aktiivisesti edistää parempia työoloja ja -ehtoja.

Elämiseen riittävä palkka

Palkkauksella on tietenkin työntekijöiden elämään ratkaiseva vaikutus. Vaatteiden valmistajat eivät kuitenkaan ole suorassa työsuhteessa valmistuttajiin, vaan työtä tehdään alihankintana. Näin valmistajalla ei ole suoraa kontrollia palkkaukseen; yritys ei voi sanella, tai välttämättä edes tietää alihankkijan työntekijöilleen maksaman palkan suuruutta.

Tässäkin pätee kuitenkin hyvin yksinkertainen matematiikka: kun tilauksen hinta on neuvoteltu hyvin alhaiseksi, tiedetään, ettei hinta voi riittää kattamaan tekijöille elämiseen riittävää palkkaa.

Elämiseen riittävällä palkalla, living wage, tarkoitetaan ansiota, joka riittää perheen ruokamenoihin, asumiseen, vaatteisiin, terveydenhuoltoon ja lasten koulutukseen, sekä mahdollistaa pienimuotoisen säästämisen.

Yleinen palkkataso voi hyvinkin olla, ja usein on, matalampi kuin elämiseen riittävä palkka. Esimerkiksi bangladeshilaiset ompelijat ansaitsevat keskimäärin 79 dollaria kuussa, kun elämiseen riittävä palkka olisi 214 dollaria kuussa (Lähde: Reilu Kauppa). On enemmän sääntö, kuin poikkeus, että tätä epäkohtaa pidetään yllä.

Ongelman laajuudesta saa kuvan esimerkiksi tutustumalla Fashion Checker-sivustoon*. Fashion Checker listaa suuren määrän vaate- ja kenkäbrandejä ja tutkii näiden toimenpiteitä elämiseen riittävän palkan maksamiseksi. 93% mukana olevista merkeistä ei voi todentaa tuotteidensa tekijöille maksettavan elämiseen riittävää palkkaa.

Työ ei tuo turvaa

Vaikka olen ollut hyvin tietoinen vaateteollisuuden palkkausongelmista ja monista työtehtäviinkin liittyvistä vaaroista, minut yllätti Fashion Checker -sivuja lukiessani suoranaisen väkivallan määrä, jota naiset voivat joutua kokemaan työssään.

Väkivaltaan vaikuttaa lisäävästi kovat paineet, joita tuotanto kokee mm tiukkojen toimitusaikojen vuoksi. Toisin sanoen, mitä enemmän ja nopeammin haluamme vaatteita tuotettavan, sitä vaikeammaksi käy erityisesti niitä valmistavien naisten asema. Paineet eivät tuota vain stressiä ja ylityötä, vaan kärjistyvät jopa väkivallaksi tai hyväksikäytöksi. Tästä seurauksena sana ”pikamuoti” saa vieläkin surullisemman sävyn.

Neuvottelukysymyskö?

Miksi tehtaat sitten lähtevät tekemään työtä tällaisin ehdoin, kysehän on neuvottelusta? Kannattaa pitää mielessä, että neuvotteluissa toisena osapuolena ovat yritykset, joiden tilausten arvo lasketaan miljardeissa. Suurten brändien tilaukset ovat tuottajille elintärkeitä ja kilpailu on kovaa. Kenellä on varaa neuvotella itsensä ulos jättibrändien tilauksista?

Pandemia on vaikeuttanut tilannetta entisestaan. Nopeasyklisessä teollisuudessa on koettu tilanteita, joissa jo tehdyt tuotteet ovat jääneet maksamatta ja uusien tilauksien tulo tyrehtynyt. Palkatta jäivät heikoimmassa asemassa olevat työntekijät -joista pääosa on naisia.

Kun me pidimme taukoa vaatteiden shoppailusta, ompelukoneiden käynti lakkasi Bangladeshissa. Arviolta jopa yli miljoonalta loppuivat työt. Tehtaita suljettiin varotoimena, mutta töitä katosi myös siksi, ettei vaatteille ollut kysyntää.

Helsingin sanomat 4.6.2020

Miten maailma muuttuu?

Ensimmäisenä tulee mieleen boikotoida halpavaatteita. Sitä ei kuitenkaan pidetä yleisesti kovinkaan tehokkaana keinona. On totta, että boikotointi sinänsä ei vaikuta kenenkään työolosuhteisiin positiivisesti. Se, joka halpatehtaassa työskentelee, ei hyödy siitä, että hänen tekemänsä vaate jätetään ostamatta, päinvastoin.

Kuitenkin, raha on se, joka markkinoilla ratkaisee. Jos edelleen annamme rahamme pikamuodille, mitä syytä pikamuotiyrityksillä olisi muuttaa toimintaansa? Millään negatiivisella julkisuudella ei ole merkitystä, jos se ei heijastu ostokäyttäytymiseen ja yritysten tulovirtoihin. Jos raha alkaa kuitenkin valua eettisemmille yrityksille, se ei voi olla vaikuttamatta alan toimintaan.

Jos halutaan parantaa heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden tilannetta, kannattaa halpamuodin tukemisen sijaan tukea järjestöjä, joilla on tehokkaat keinot ja verkostot auttaa työntekijäpuolta järjestäytymään, tehdä epäkohtia näkyväksi ja painostaa yrityksiä käytännön toimiin.

Seuraavassa on vaikuttavia tahoja, joiden toimintaan jokainen voi osallistua.

Yhteiskunnallista vaikuttamista

Työlainsäädäntö ja oikeus järjestäytyä ja neuvotella työehdoista on monin paikoin vielä rakentumassa. Kehittyvissä maissa työntekijöiden oikeuksia voivat parhaiten ajaa paikalliset ammattiliitot kansainvälisten järjestöjen tuella. Suomessa kehittyvien maiden ammattiliittoja tukee työelämän ihmisoikeusjärjestö SASK (Suomen Ammattiliitojen Solidaarisuuskeskus). SASK tekee työtä paitsi ammattiliittojen tukemiseksi, myös naisten roolin kasvattamiseksi ammattiliittojen toiminnassa ja päätöksenteossa.

Työehtosopimuksin on päästy vaikuttamaan muun muassa raskausajan töturvallisuuskysymyksiin, imetystaukoihin ja palkkatasa-arvoon.SASKin tuella on sovittu esimerkiksi erillisistä vessoista ja mahdollisuudesta päästä niihin riittävän usein sekä kuljetuksista työpaikalle, jos työmatka on vaarallinen naisille. Kansallisen tason vaikuttamistyössä on monin paikoin vaikutettu äitiysvapaiden pituuteen.

-SASK

Itse kouluttauduin alkuvuodesta vapaaehtoiseksi SASK-lähettilääksi, vaikka en ammattiyhdistysaktiivi olekaan. SASK:in hankkeet eri puolilla maailmaa vaikuttavat kuitenkin pitkällä tähtäimellä yhteiskunnallisten rakenteiden kehittymiseen kaikkein tehokkaimmalla tavalla.

SASKin toimintaa voi tukea vapaaehtoistyöllä tai lahjoituksilla.

Vaikuta yrityksiin

Eetti

Eettisen kaupan puolesta ry (Eetti) on kansalaisjärjestö, joka ajaa oikeudenmukaista maailmankauppaa, kestäviä tuotantotapoja ja vastuullista kuluttamista. Eetti tekee Suomessa näkyvää työtä erilaisilla kampanjoilla ja esimerkiksi vuosittain ilmestyvän, paljon huomiota saavan Ränkkää Brändi-arvioinnin.

Eetti tuo esille epäkohtia niin Suomesta, kuin maailmaltakin ja osoittaa suoraan yrityksiä, joiden toiminnassa on epäkohtia. Eetti esimerkiksi kampanjoi yhdessä Clean Clothes Campaignin kanssa NBCUniversalin painostamiseksi, kun yhtiö oli jättänyt maksamatta myanmarilaisille ompelijoille heille laillisesti kuuluvat korvaukset. Kampanjaan osallistui somessa suuri joukko yksityishenkilöitä, jotka lisäsivät tapaukselle julkista painetta. Nyt yhtiö on taipunut korvausten maksamiseen.

Tapaus toimii esimerkkinä koko vaatealalle. Yritykset ymmärtävät, että tämänkaltaisista työntekijöiden laiminlyönneistä on niille merkittävää brändihaittaa. Tämä puolestaan vahvistaa painetta yrityksille pitää parempaa huolta koko tuotantoketjuistaan.

-Eetti

Jos haluat olla mukana Eettin some-aktivismissa, voit laittaa heille viestin Instagram-tilin kautta. Saat silloin viestin, kun some-kampanjoissa tarvitaan apua.

Voit myös liittyä Eettin jäseneksi tai tukea toimintaa lahjoituksilla.

Clean Clothes Campaign

Clean Clothes Campaign on maailmanlaajuinen vaateteollisuuden työntekijöitä tukeva verkosto, joka myös kampanjoi tehokkaasti somessa erityisesti palkka-asioissa. Clean Clothes nostaa ärhäkästi esiin kansainvälisiä yrityksiä, jotka eivät maksa elämiseen riittävää palkkaa, tai ovat pandemia-aikana pelastaneet oman nahkansa alihankkijoiden kustannuksella. Clean Clothes Campaign on hyvinkin tarkasti asiaansa perehtynyt ja yleisen kampanjoinnin sijaan nostaa esiin tarkkoja kohteita ja tilanteita, joissa oikeus ei työtekijöille toteudu.

Instagram tai Facebook-tileiltä saat ajankohtaista tietoa ja voit auttaa osallistumalla kampanjointiin käyttämällä kampanjoiden aihetunnisteita.

Fashion Revolution -vaatevallankumous

Fashion Revolution organisoi jo monille tuttua Vaatevallankumousta, joka on tunnettu Who Made My Clothes? -kampanjastaan. Vaatevallankumous kampanjana sai alkunsa, kun Bangladeshissa sortui Rana Plazan vaatetehdas vuonna 2014. Onnettomuudessa menehtyi yli 1100 tehtaan työntekijää ja loukkaantuneita oli useampi tuhat.

Kampanja ei kohdistu yksittäisiin yrityksiin tai epäkohtiin, vaan nostaa huomion kohteeksi ihmiset vaatteiden tuotannossa ja kannustaa keskusteluun kuluttajien ja yritysten välillä. Ideana on kysyä Who Made My Clothes? tai What´s in My Clothes? yritykseltä, jolta itse haluaisit kuulla vastauksia. Vaikuttamiskeinoina tämän kampanjan puitteissa on esimerkiksi sähköpostikampanja tai somekampanja.

Vaatevallankumous ajoittuu onnettomuuden vuosipäivän tienoille, tänä vuonna se on 19.-25.4.2021. Osallistumisohjeita löydät täältä.


*Fashion Checker on EU:n rahoittama kampanja ja osa vaateteollisuuden työntekijöiden oikeuksia ajavaa Clean Clothes Campaign-verkostoa.


Mistä tunnistaa viherpesun? 5 vinkkiä vaateostoksille

Vastasin hiljattain lukiolaisten kysymyksiin vaatteiden vastuullisuudesta. Monen mieltä askarrutti viherpesu. Mistä voi asiakkaana tietää, mikä on viherpesua ja mikä aitoa vastuullisuutta? Asiaa paljon itsekin miettineenä, päätin koostaa aiheesta julkaisun. Olen koonnut 5 vinkkiä, joiden avulla vältät yleiset sudenkuopat vaateostoksilla.

Mitä viherpesu on?

Viherpesulla tarkoitetaan harhaanjohtavaa markkinointia, jolla pyritään antamaan vaikutelma vastuullisuudesta ilman varsinaisia tekoja, tai harhauttamaan huomio pois kestämättömistä toiminnoista. Viherpesu voikin käsittää oikeastaan mitä vain koko yrityksen vastuullisuusmielikuvasta yksittäisen tuotteen myyntiin.

Jotkut yritykset toimivat hyvinkin kunnianhimoisesti, tavoitteenaan jopa koko alan kehittäminen vastuullisemmaksi. Toiset taas vasta aloittavat omien toimintojensa tarkastelun ja ottavat ensimmäisiä kehitysaskeliaan. Saatammekin aika herkällä liipaisimella leimata viherpesuksi toimenpiteitä, jotka on tehty hyvistäkin tarkoitusperistä. Viherpesua ei olekaan se, että on vastuullisuustyössään epätäydellinen, vaan se, että antaa ymmärtää muuta, kuin todellisuudessa tekee.

Kiinnittämällä huomiota näihin asioihin, harjaannut huomaamaan, milloin ilmassa voi olla viherpesun merkkejä.

1.”Eko” ei ole vastuullisuusmerkki

”Vihreä” , ”eko” ja ”kestävä” ym ovat markkinointisanoja, jotka eivät itsessään sisällä minkäänlaista informaatiota. Ei ole olemassa mitään kriteerejä sille, millä perusteella tällaisia ilmauksia voi markkinoinnissa käyttää. Nämä sisältävät kuitenkin niin vahvoja mielikuvia, että tartumme niihin helposti tarkempia kyselemättä.

Mitään vikaa näissä sanoissa ei ole, kunhan samassa yhteydessä kerrotaan, mitä näillä sanoilla juuri tässä tapauksessa tarkoitetaan? Onko kyse lähituotannosta, kestävästä laadusta, kierrätyksestä vai kenties kemikaaleista? Jos tietoa ei ole, tai se on epämääräistä, vihreys on todennäköisesti aika kevyissä kantimisssa.

2. Ekologisisuudessa on asteita

Kun kyse on valmistusmateriaaleista, on tarjolla näennäisesti täsmällisiäkin ilmauksia, kuten ”luomu” ja ”kierrätetty”. Nämä eivät kuitenkaan aina tarkoita sitä, että tuote olisi kokonaan kyseistä materiaalia, tai että se olisi edes tuotteen pääraaka-aine. En missään tapauksessa väitä, että nämä merkinnät sinänsä olisivat viherpesua. Väitän kuitenkin, että usein asiakas ei tiedä näiden merkkien tarkoitusta ja voi olettaa saavansa paljon ekologisemman tuotteen, kuin todellisuudessa saa. Katso siis tarkemmin, mitä materiaalisisällöstä itseasiassa sanotaan.

Näillä on eroa:

Yleisimmin luomua on juuri puuvillan osuus vaatteesta. Kierrätysmateriaalina teollisissa vaatteissa taas on useimmiten polyesteri. Varsinkin, jos vaate on sekoitemateriaalia, voi todellinen markkinoidun materiaalin osuus vaatteessa olla hyvinkin pieni.

Esimerkkinä erään ketjuliikkeen valikoimassa ekomerkillä varustettu tuote. Materiaalista 60% on polyesteria ja lisäksi kerrotaan, että kierrätyspolyesterin osuus käytetystä polyesterista on vähintään 20%. Toisin sanoen 20%:a 60%:sta, eli ei välttämättä sen enempää kuin 12%.

Vinkki! Luomupuuvillan GOTS-sertifikaatti takaa, että lopputuotteesta, siis koko vaatteesta, vähintään 70% on luomupuuvillaa.

3. Yhden asian vastuullisuus

Kovin vastuullista vaatetta, tai vaikkapa vastuullista yritystä, on vaikea saada aikaan vain yhden elementin varassa. Valmistusmateriaali on tärkeä tekijä, mutta se ei vielä kerro, kuin osan tarinaa. Vaatteen ekologisuuteen ja varsinkin eettisyyteen vaikuttaa myös valmistusprosessi. Jos siis haluat etsiä mahdollisimman vastuullista vaatetta, kiinnitä huomiota myös siihen, mitä valmistuksen vastuullisuudesta kerrotaan. Sama pätee myös toisin päin: pelkkä valmistusmaa (edes Suomi) ei tee tuotteesta vastuullista, jos valmistusmateriaali ei sitä ole.

Vaatteiden viherpesusta, onko tää harhaanjohtavaa viestintää?

Ylläolevan markkinointikuvan perusteella voimme päätellä, että tuotteet on ommeltu Suomessa. Tiedämme kuitenkin varmasti, että raaka-aine ei ole kotoisin Suomesta, meillä kun puuvilla ei kasva. Ja jos asiasta ei erikseen kerrota, raaka-aine on todennäköisesti myös kehrätty ja kudottu kankaaksi muualla kuin Suomessa. Valtaosa työstä on siis tapahtunut olosuhteissa, joista emme tiedä, eikä tietoa ole myöskään materiaalin vastuullisuudesta. Jos Made in -maan, eli ompelumaan, lisäksi muuta tietoa valmistuksen vastuullisuudesta ei ole, on tiedoissa monenmoisten väärinkäytösten mentävä aukko.

Itse tuotteesta tai tuotetiedoista syvällisempää tietoa harvemmin löytyy. Yrityksen verkkosivuilta voi kuitenkin olettaa löytävänsä lisätietoja, jos vastuullisuus on huomioitu markkinointilauseita moniuloitteisemmin. Kannattaa siis ottaa tarkasteluun yrityksen vastuullisuussivut.

4. Pikamuoti ei ole kestävää

Moni merkki on tuonut markkinoille ekologisempia mallistoja erilaisilla markkinointinimillä. Tämän asian kanssa olenkin paininut mielessäni hyvin paljon. Ovatko erilaiset ekomallistot viherpesua, vai eivät?

Yksi viherpesun määritelmä on huomion harhauttaminen pois kestämättömistä toiminnoista. Ja juuri näin toimivat monet ekomallistot ja vihreät kapsulit.

Kaikkein suurin ongelma vaatteiden tuotannossa on ylituotanto ja kertakäyttöisyys. Näitä asioita eivät korjaa ekologisemmat materiaalit, eivätkä oikein mikään muu, kuin pyrkimys pois lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetun muodin tuotannosta. Nopeasti ohimenevät trendit ja heikko laatu eivät sovi yhteen vastuullisuuden kanssa.

Kysy siis itseltäsi: onko tämä vaate kaikesta huolimatta pikamuotia?

5. Mitä jää kertomatta?

On varmaan aika yleispätevä ohje sanoa, että merkittävät vastuullisuutta edistävät asiat kerrotaan kyllä. Jos kangas olisikin poikkeuksellisesti kudottu Suomessa, se kerrotaan kyllä erikseen. Jos raaka-aine olisikin harvinaisempaa kotimaista alkuperää, se kerrottaisiin. Jos vaate sisältää 100% jotain ekologisempaa materiaalia, se kerrotaan.

Viides vinkki kiteyttääkin yhteen kaikki edelliset. Kiinnitä huomiota siihen, mitä tietoa kerrotaan, mutta vielä enemmän siihen, mikä jää kertomatta.


Lukuvinkki: Helsingin Sanomat 31.1.2021. EU tutki: Iso osa kuluttajatuotteiden vihreysväitteistä on vähintään liioiteltuja.


Yrittäjän motiiveista

Vuosi vaihtui ja pian tulee kuluneeksi myös ensimmäinen vuosi täysipäiväistä yrittämistä. Vuoden varrella moni on ollut kiinnostunut syistä, motivaatiosta ja taustoista lähteä yrittäjyyden epävarmalle tielle. Moni piti ratkaisua rohkeana. Itse näin yrittäjäksi ryhtymisen ennemminkin jollain lailla väistämättömänä.

Vain muutamia päiviä sitten olin haastateltavana yrittäjyyteen liittyen, mikä palautti mieleen ajatuksia ja tunnelmia vuoden takaa. Minulta kysyttiin: Pelottiko ryhtyä yrittäjäksi? Kun mietin asiaa, en ainakaan muista pelänneeni. En yrittäjyyttä. Pelkäsin sitä, että annan vain ajan kulua ja kadun myöhemmin, etten tehnyt muutoksia. Joutuisin jonain päivänä myöntämään lapselleni, että minulla oli kyllä tietoa, mutta en silti tehnyt mitään.

”Our House in on Fire”

-Greta Thungerg

Olin nähnyt läheltä, minkälaisia muutoksia muodin vastuullisuuden alalla tapahtui ja toisaalta myöskin, mitä ei tapahtunut. Ymmärsin hyvin, miksi vaateteollisuus toimii niin kuin toimii ja myös sen, miksi se ei voisi toimia, kuten mielestäni ilmastokriisissä olisi tarpeellista. Koin voimattomuutta ja turhautumista.

Mietin, millaista muotikaupan pitäisi olla, että se toimisi kestävissä rajoissa ja toisaalta, millaista muotikaupan pitäisi olla, että voisin perustella itselleni alalla jatkamisen. Kun vastaukset hahmottuivat, näytti myös yrittäjyys selvältä ratkaisulta. Minulla oli kokemusta ja kun näkemyskin alkoi muotoutua, ymmärsin, että parhaiten vaikutan alalla edelleen sisältä käsin toimien. Päällimmäisenä taisinkin tuntea helpotusta siitä, että olin löytänyt oman tulevan suuntani.

Tietenkään en kuvitellut, että yksi mikroyrittäjä vaikuttaisi enemmän, kuin suuret yritykset. Mutta halusin tehdä päivittäistä työtä tietäen, että teen parhaani, tällä hetkellä, omilla resursseillani. Jotkut meistä kanavoivat muutoshalunsa pyrkimällä päättäjiksi, jotkut organisoivat mielenosoituksia, jotkut ryhtyvät yrittäjiksi. Saadakseni elämäni järjestymään jotenkin loogiseksi kokonaisuudeksi, valitsin viimeisen. Jättäessäni työni en siis ajatellut olevani rohkea, vaan tekeväni jotain tarpeellista ja sellaista, jonka takana voisin seistä 100%:sti.

Ilmastomielenosoituksessa syksyllä 2019
Lasten kylttejä ilmastomielenosoituksessa

Oman näköistä yrittäjyyttä

Motivaatiota muutokselle lisäsi se, että yrittäjänä saisin rakentaa yrityksestä ja työnkuvasta juuri omanlaiseni. Ei olisi mitään valmista kaavaa, rakentaisin kaiken itse. Saisin kehittää uutta ja oppia, ja samalla elää arkea, joka sopisi minulle ja myös perheelleni.

Muotikaupan alalla työskentely ja kansainvälisessä bisneksessä mukana oleminen on nopeatempoista, inspiroivaa ja monin tavoin hyvin virikkeellistä. Olin ehtinyt nähdä satoja mallistoja, tavannut kollegoita ympäri Eurooppaa, ajanut ja lentänyt. Arvioinut rakennustyömaita ja kauppakeskuksia, tehnyt etätöitä, tiimitöitä ja esimiestöitä.

Mietin paljon sitä, mikä on ollut minulle työssä mieluisaa ja mielekästä, ja mikä ei. Millaisia haluaisin työpäivieni jatkossa olevan? Olikin ihan terveellistä tunnistaa niitä asioita, jotka itselle tuovat työhön mielekkyyttä ja mikä taas kuluttaa ja syö motivaatioita. Tietenkään työ ei aina voi olla vain parasta ja palkitsevaa, mutta lähtökohtani oli kuitenkin se, että kun otan taloudellisen riskin ja melko varman tulonmenetyksen harteilleni, haluan tehdä sen niin, että jokapäiväisen työn sisältö antaa enemmän, kuin ottaa.

Vaikka yrityksen ydinajatus hahmottuikin aika nopeasti, käytännön toteutukset vaativat paljon suunnittelua. Mielessä pyörikin monenlaisia ideoita, joista vuorotellen innostuin, kehittelin aikani, useat lopulta hylkäsin. Mieleen saattoi tulla joku idea, joka olisi voinut olla hyvä ja ehkä jopa tuottoisa, mutta olisi vaatinut tekijäkseen jonkun muun tyyppisen ihmisen. Välillä toivoin olevani sosiaalisempi ja parempi verkostoituja ja aikaansaavampi ja monta muuta asiaa. Mutta yritystoiminta on lopulta kuitenkin pakko rakentaa omien vahvuuksien varaan.

Miten meni omasta mielestä?

On vaikea ymmärtää, että siitä on vuosi, kun palautin työavaimeni ja mietin, mistä kaikesta luovuin siinä samassa. Ratkaisu ei ollut millään lailla järkevä, mutta uskoin silloin, että se oli oikea. Uskon niin edelleen. Vielä on matkaa siihen, että tämä kantaa, mutta sitä tärkeämpää on muistuttaa itseään niistä toiveista, jotka jo on toteutuneet.

Monelle nykyinen päivittäinen työni näyttäisi varmasti tylsältä verrattuna aiempaan. Glamouria tästä ei kyllä löydykään, mutta minulle tämä antaa sitä, mitä halusin:

vapautta,

merkityksellisyyttä,

uuden luomista,

vaikuttamista.

Ja varsinkin jatkuvaa oppimista ja kehittämistä, enemmän kuin ehkä arjessa ymmärtääkään.

Nautin suuresti siitä, että saan tehdä päivittäistä työtäni usein käyttämättä edes autoa. Kävelen ja pyöräilen ja hengitän syvään. En kaipaa lainkaan lentokenttien turvatarkastuksia tai taksijonoja. Samalla iloitsen siitä, että minun hiilijalanjälkeni on pienentynyt murto-osaan aikaisemmasta.

Jos nyt mietin, onko minun työlläni ollut merkitystä; en tiedä. Jos en olisi yrittänyt, tietäisin toisaalta varmasti yhden asian: en ole edes yrittänyt. Se olisi juuri se tilanne, jota eniten pelkäsin.

Made in maailma

Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret? Osa 3.

Aiemmissa osissa olen käsitellyt vaatetuotannon määrää ja hintaa ympäristönäkökulmasta. Tämä osa käsittelee vaateteollisuuden kansainvälistä luonnetta ja sen vaikutusta ympäristöön.

Matkalla maailman ympäri

On selvää, että päästöjä syntyy, kun vaatteet tulevat meille hyvin kaukaa. Tämä matka on kuitenkin vain yksi pätkä siitä matkasta, jonka teollisesti valmistettu vaate tekee. Suurimmat päästöt ovat jo ilmakehässä, ennen kuin valmis vaate on edes aloittanut matkaansa tänne pohjoiseen.

Kun tuotannon mittakaava on suuri, myös työvaiheet ovat pitkälle erikoistuneita. Moni varmasti tietääkin, että suurissa vaatetehtaissa kukin ompelija tekee vain yhtä tiettyä saumaa tai työvaihetta. Kukaan ei valmista vaatetta alusta loppuun, vaan jokainen tekee oman osansa ja vaate siirtyy ketjussa vaiheesta toiseen eri käsiin. Näin tuotanto on nopeaa ja tehokasta. Samaan tapaan toimii koko tuotantoketju; yksi erikoistunut vaihe kerrallaan.

On kuitenkin yksi merkittävä asia, joka lisää vaatteen tuotantoketjun ympäristövaikutuksia: eri työvaiheiden hajaantunut sijainti. Vaateteollisuudelle on ominaista, että tuotannon eri vaiheet ovat keskittyneet eri paikkoihin, eri maihin ja jopa eri mantereille. Meillä voikin hyvin olla vaate, jossa on materiaalia Kiinasta, Yhdysvalloissa tai Afrikasta, kehrätty Intiassa, kudottu Pakistanissa ja ommeltu Bangladeshissa.

Vaateteollisuus on globaalia, erikoistunutta teollisuutta
Yleensä olen kuvannut vaatteen valmistusta hyvin yksinkertaistetulla suoralla ”putkilolla”. Teollisesti massatuotettu vaate ei kuitenkaan tule valmiina ulos suorasta putkesta, vaan vaatteen valmistuksen monivaiheisuutta ja matkaa valmiiksi tuotteeksi esittää havainnollisemmin vaikkapa tämän kaltainen kuva.

Taustalla voi olla mm historiallisia ja kulttuurisia syitä, joiden pohjalta paikallinen osaaminen on kasvanut teollisuudeksi. Syyt voivat olla myös taloudellisia. Kun mittakaava kasvaa tarpeeksi suureksi, on taloudellisesti kannattavaa esimerkiksi kuljettaa vaatteet ommeltavaksi sinne, missä työvoima on halvinta. Seurauksena on, että vaatteen valmistus aiheuttaa hiilidioksipäästöjä paitsi itse valmistusvaiheissa, myös eri työvaiheiden välillä tapahtuvissa kuljetuksissa.

Pitkät ja monivaiheiset kuljetusmatkat lisäävät huomattavasti myös pakkausten ja kemikaalien tarvetta. Useimmiten kaukomailta tulevat vaatteet on yksittäispakattu muoviin ja käsitelty suojakemikaaleilla.

Taloudellisin ratkaisu ei aina ole ekologisin, eikä usein myöskään eettisin.

Mitä made in -merkintä kertoo?

Kuluttajille valmistuvan vaatteen matkasta näkyy vain Made in -merkintä. Merkintä ei kuitenkaan kerro tuotteen valmistusvaiheista muuta, kuin viimeisimmän merkittävän tuotantovaiheen paikan. Vaatteen kohdalla kyse on siis useimmiten maasta, jossa vaate on ommeltu. Sitä merkintä ei kerro, mistä eri raaka-aineet ja komponentit ovat peräisin, tai missä eri valmistusvaiheita on tehty. Voisikin olla melkoinen yllätys, kun näkisimme vaatteessa koko listauksen sen kulkemasta matkasta. Esimerkiksi Made in Finland -merkityn vaatteen alkutuotanto kulkee usein samankaltaista mutkittelevaa polkua kuin massatuotetun kansainvälisenkin.

Hiilidioksidi ei ole ainoa ympäristöhaitta

Vaatetuotannon haitoista puhuttaessa puhutaan yleisesti kasvihuonekaasuista. Kuljetusten lisäksi kasvihuonekaasuja tuottavat tehtaat, joiden voimanlähteenä ovat fossiiliset polttoaineet. Tuotanto voi kuitenkin aiheuttaa myös monenlaisia paikallisia haittoja tuotantomaissa.

Esimerkiksi puuvillan viljelyllä voi olla merkittäviä vaikutuksia paikallisiin vesivarantoihin ja viljelyssä ja korjuussa käytetyille kemikaaleille altistuvat paitsi viljelyn parissa työskentelevät ihmiset, myös lähiympäristö.

Järven kuivuminen ei ole ainoa aluetta haitannut ympäristökatastrofi. Järven pohjan hiekka sisältää haitallisia aineita, jotka hiekkamyrskyjen seurauksena nousevat ilmaan ja lentävät laajalle ympäristöön.

YLE Uutiset: Ympäristökatastrofi saavutti huippunsa: Araljärven pääallas kuivui kokonaan

Kemikaaleja käytetään myös monissa muissa työvaiheissa. Siinä, missä kehittyneimmissä tehtaissa huolehditaan suljetusta kemikaalikierrosta, voidaan kehittymättömissä paikoissa laskea jätevedet puhdistamattomina suoraan lähiympäristöön. Näin vaikutukset voivat tuntua koko ekosysteemissä. Monet näistä paikallisista haitoista jäävät meiltä kokonaan näkemättä ja joltain osin varmasti pimentoon myös valmistuttajilta.

Puuvillavaatteen valmistus kuluttaa tuhansia litroja vettä.
Yhden tavallisen puuvillaisen T-paidan valmistus kuluttaa noin 2700 litraa vettä. Kierrätysmateriaaleja käyttämällä voidaan säästää vettä jopa 99%. Kuva: Pure Waste Textiles

Poissa silmistä

Kun katsoo ylläolevaa sokkeloista kaaviokuvaa, saa ehkä kalpean aavistuksen siitä, miten vaikea valmistuttajankaan todella on tietää, kuka tuotantoon on eri vaiheissa osallistunut, minkälaisissa työoloissa ja minkälaisilla työehdoilla. Ei ole yhtä paikkaa, jota valvoa, vaan yhden ainoan tuotteenkin valmistukseen osallistuu valtava määrä ihmisiä eri paikoissa, osa ehkä suurissa tehtaissa, osa pienissä pajoissa, osa pelloilla. Pitkissä ja monimutkaisissa tuotantoketjuissa piileekin riski, että laiminlyöntejä tai väärinkäytöksiä tapahtuu.

Kun tehdään useampia erilaisia tuotteita, käytetään sekoitemateriaaleja, tai vain kasvatetaan tuotannon volyymia, kuvio monimutkaistuu joka askeleella. Niinpä yllätyksiä tulee.

Monet maailman suurimmista muotimerkeistä saattavat toimillaan vaikuttaa välillisesti siihen, että Kiinan Xinjiangissa ihmisiä joutuu pakkotyöhön ja tapahtuu ihmisoikeusrikkomuksia, sanoo yli 180:en ihmisoikeusjärjestön koalitio.”

YLE Uutiset: Hyötyykö muotiteollisuus uiguurien pakkotyöstä?

Ei muiden kustannuksella

Vaikka yleensä puhun Upcyclerin yhteydessä nimenomaan vaatteiden ympäristövaikutuksista, taustalla vaikuttaa vahvasti epäeettisyyden ja eriarvoisuuden kokemus. Se, että meille valmistettavat tuotteet kuluttavat meitä monin tavoin heikommassa asemassa olevien luonnonvaroja ja elinympäristöjä, on kohtuutonta. Lisäksi työtä tehdään usein hyvin heikoissa olosuhteissa tai kohtuuttomilla ehdoilla. Se, mikä meille tuotetaan, pitäisi meidän itsemme myös olla valmiit maksamaan.

Siksi Upcyclerin pääteemoja ovat kiertotalous ja mahdollisimman lyhyet ja läpinäkyvät tuotantoketjut. Molemmat edistävät sitä ajatusta, että kuluttaisimme mahdollisimman vähän luonnonvaroja ja oppisimme tunnistamaan sekä ekologisesti, että eettisesti kestävämpiä vaihtoehtoja. Vaihtoehtojakin massatuotetulle muodille vielä on.

Lue myös:

Osa 1. Enemmän on enemmän

Osa 2. Halpa vaate on myös ekologinen ongelma

Voisiko joulutunnelma tullakin kotimaasta?

Jouluun liittyy olennaisesti koristelu ja meille onkin nykyään tarjolla rajattomasti toinen toistaan kauniimpia koristeita. Niin paljon kuin niitä ihailenkin, niiden materiaalina on useimmiten muovi ja ne on tuotu meille kaukaa Aasiasta.

Lähestyvä joulu sai minut miettimään, miten paljon tunnelmallisempaa olisi koristella kotia jollain luonnonläheisemmällä materiaalilla. Kauneus olisi erilaista, karumpaa, mutta samalla paljon läheisempää ja sielukkaampaa.

Villa vie sydämen

Henkilökohtaisesti olen tänä vuonna alkanut suhtautua erityisen arvostavasti luonnonmateriaaleihin ja varsinkin suomalaisen villan tilanne on surettanut minua. Tällä hetkellä suurin osa suomalaisesta villasta hävitetään jätteenä ja samalla meille tuodaan villaa ulkomailta. Villa on kuitenkin materiaalina aivan vertaansa vailla. On ekologisesti ja eettisestikin kestämätöntä, että emme hyödynnä täällä lähituotantona syntyvää, monikäyttöistä ja arvokasta materiaalia.

Villasta intoillessani syntyi melkoisen keskeneräinenkin ajatus käyttää villaa joulukoristeissa. Tilasin kuitenkin Upcyclerille villaa porilaisesta Mustan Lampaan Kehräämöstä. Kuinka rakastuinkaan siihen! Jokunen hetki työpäivästä kului siihen, kun kuvasin villakasojen kauneutta syksyisessä valossa 🙂

Villan luonnolliset värisävyt vaaleasta tummaan, ovat kauniita aivan eri tavalla kuin glitteri tai ruusukulta, mutta jotenkin hyvin koskettavia. Maanläheisyys ja luonnonmukaisuus on villassa käsinkosketeltavaa. Ihaninta villan käsittelyssä onkin juuri luonnonmukaisuus: villakoristeiden valmistusaineiksi käyvät Päijänteen vesi ja suomalainen Mäntysuopa.

Yhdistellessäni huovuttamalla villan eri harmaansävyjä, ne alkoivat saada marmorimaisia kuvioita. Siitä se ajatus sitten lähti: villaiset kivet. Villaisissa kivissä olisi lämpöä ja pehmeyttä ja suomalainen väri- ja muotokieli.

Persoonallista käsityötä

Hieman epätavallisen käyttökohteen villalle on keksinyt myös Nahkapaja Enne. Uudessakaupungissa Sannan käsissä on nimittäin syntynyt villapartaisia, aivan hurmaavia tonttuja, jotka valloittavat sydämen. Muhkeiden villapartojen lisäksi tonttujen valmistusmateriaaleina ovat ylijäämänahat ja -kankaat. Jokainen tonttu on oma, ainutlaatuinen yksilönsä, jolla on ihan oma tyylinsä ja taidokkaasti käsintehdyt yksityiskohdat.

Näillä tontuilla on suuri persoona, ja omalla hieman jurottavalla olemuksellaan ne todella ilahduttavat ja tuovat kotiin joulumielen.

Käsintehdyt tontut

Nahkapukuiset tontut niittikoristeisine lakkeineen sopivat monille, joiden tyyliin perinteisemmät koristeet eivät oikein istu. Pellavapukuiset taas ovat tyyliltään hieman kesympiä, mutta asenteeltaan yhtä suuria. Erityisesti miehet ovat samaistuneet näihin suomalaista mielenmaisemaa edustaviin hurmureihin.

Kuka heistä saa tuoda joulun teidän perheeseen?

Black Friday -hyvis vai pahis?

Black Friday on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa jonkinlaisena joulusesongin superviikonloppuna, joka tuntuu vain laajenevan joka suuntaan. Nyt yhden perjantain tilalla saattaa olla jo lähes kahden viikon mittainen alekampanja, jota toiset odottavat kuin kuuta nousevaa ja toiset paheksuvat. Onko Black Friday nyt sitten hyvis vai pahis?

Niin kutsutun ostohysterian näkökulmasta en oikein osaa nähdä eroa kauppakeskuskampanjoiden, hullujenpäivien, syysalekampanjoiden ja Black Fridayn välillä. Kaikki ovat alennuskampanjoita, joiden tarkoituksena on saada ostamaan mahdollisimman paljon, luoden myös herätteitä, joita et tiennyt tarvitsevasi.

Uskon, että myös Black Fridayn aikaan moni osaa silti tehdä ostoksia myös vastuullisesti ja harkiten ja niitä on saatettu suunnitella pidemmänkin aikaa. Tässä piileekin vaatekaupassa pahentuva rakenteellinen ongelma, joka ei liity vain ylikuluttamiseen, vaan alihinnoitteluun.

Alennukseen yhä aikaisemmin

Alunperin alennusmyyntien tarkoitus on ollut myydä sesongin päättyessa varaston loppuja pois. Syys- ja talvivaatteet ja joululahjat on myyty kauden aikana, joka on huipentunut joulusesonkiin. Tämän jälkeen jäljelle jääneitä yksittäiskappaleita yms on myyty varastosta pois alennuksella, joulun jälkeen. Näin vaatteilla on ollut normaalihintainen myyntisesonki ja alennusmyynti on toiminut varaston puhdistajana sesongin lopussa.

Tämä ajatus on hämärtynyt jo pitkään jatkuvasti aikaistuvista alennusmyynneistä, joissa kyse ei enää ole varaston tervehdyttämisestä, vaan raa´asta kilpailusta markkinaosuudesta. Joka ensin aloittaa alennusmyynnin, saa omille aletuotteillensa etumatkaa.

Nyt Black Friday on tuonut taas valtavan harppauksen alennusmyyntiajan aikaistamisessa monella viikolla ja juuri siksi se on yrityksille niin pakottava. Monille yrityksille joulusesonki on vuoden tärkeintä aikaa ja kun Black Friday on tuonut joulusesongin alkuun valtavan hintakilpailun, ei kilpailun ulkopuolelle ole varaa jäädä. Niinpä Black Friday on lyönyt läpi niin monien alojen ja muodostunut valtavaksi yleisalennuskampanjaksi. Oman osansa asiakkaiden ostoinnosta haluavat myös monet sellaiset alat, joille joulu ei edes ole aiemmin ollut erityisen merkittävä sesonki.

Alennuksesta uusi normaali

Vaatekaupassa Black Friday -myynti poikkeaa merkittävästi ”vanhanaikaisesta” alennusmyynnistä. Myynti ei koostu mistään varastonrippeistä, vaan myymälät on päinvastoin ladattu täyteen ja valikoima on huipussaan myynnin maksimoimiseksi. Asiakas saa valita kaikkien tuotteiden parhaimmistosta, hyvällä alennuksella. Tämä aiheuttaa vaatekaupalle merkittävän ongelman: vaatteiden normaalihintainen sesonki jää hyvin lyhyeksi ja yhä suurempi osa täysin kurantista valikoimasta myydään alennuksella. Toisin sanoen; riippumatta ohjehinnoista, vaatteet myydään keskimäärin yhä vain halvemmalla.

Kun kampanjoidaan näin rajusti vuoden parhaaseen myyntiaikaan, pitkin kautta pidettyjen välikausialennusten ja kreisibailujen lisäksi, vaikutus kaupan kannattavuudelle on merkittävä. Niinpä paine myydä entistäkin enemmän määrää ja tuottaa vaatteet entistä halvemmalla, kasvaa.

Kuitenkin hintakilpailu on jo johtanut siihen, että normaalihintaisetkin vaatteet ovat suurelta osin aivan liian halpoja siihen nähden, kuinka paljon niiden eteen tehdään työtä ja kuinka paljon niiden valmistus kuluttaa luonnonvaroja.

Vaatteet ovat jo liian halpoja

Black Fridayn osalta on kiinnitetty paljon huomioita siihen, että se ruokkii ostohysteriaa ja lisää harkitsematonta ostamista. Itse olen kuitenkin huolestunut siitä, että myös harkitsevat ostajat keskittävät pitkänkin aikavälin ostoksensa Black Fridayhin, koska alennustarjonta on niin laaja. Melkein mitä vain ostoslistalla onkin, sen voi hankkia Black Fridayna alennuksella. Tämä kuulostaa tietysti hyvältä uutiselta ja onkin yksilötasolla lyhyellä tähtäimellä järkevää. Kokonaisuutta ajatellen tämä on kuitenkin huolestuttava suuntaus koko alan hintakehityksen ja sitä kautta ympäristövaikutusten ja työvoiman kannalta.

Vaikka monilla tuntuukin olevan käsitys, että vaatekauppa kerää korkeita katteita esimerkiksi palkanmaksun sijaan, harvalla vaatekaupalla on varaa siihen, että suuri osa varastosta myydään 20%, 30%, tai 40% alennuksella. Loppujen lopuksi suuret alennukset ovat pois koko tuotantoketjusta. Sellainen yhtälö, että ostamme aina halvalla, mutta tekijöille maksetaan silti hyvä palkka ja ympäristöystävällisyydestä huolehditaan kaikin keinoin, ei ole realistinen. Halpa hinta ei mahdollista tätä kaikkea. Että vaatekaupalla olisi edes teoreettiset mahdollisuudet toimia ekologisesti ja eettisesti, kuluttajien on maksettava vaatteista enemmän. Valitettavaa, mutta totta.

Vaikka Black Friday ei olekaan syypää koko vaateteollisuuden ja kulutuksen ongelmiin, se on yksi osa kovan hintakilpailun ongelmaa. Kovin ongelmallista tämä mikään ei olisi, jos meillä olisi rajattomat luonnonvarat ja rajattoman halpaa työvoimaa. Toista meillä ei ole ja toista ei pitäisi olla.

Mitä nyt?

Emme oikein voi syyttää kuluttajia siitä, että he tarttuvat annettuihin tarjouksiin. Yrityksiäkään on vaikea syyttää siitä, että ne kilpailevat olemassaolostaan.

Black Friday nykyisessä laajuudessaan herättää kuitenkin jo vastareaktioita. Täytyy tunnustaa, että jo Black Fridayta edeltävät viikot ovat tuntuneet minusta tänä vuonna aika raskaaltakin viestinnän ristitulelta. Vaikka aihe jo vähän väsyttääkin, se on myös paras merkki muutoksesta. Enää ei lähdetä kaikki joukolla tarjoamaan alennuksia ja juoksemaan niiden perässä, vaan kyseenalaistetaan enemmän. Mitä enemmän esillä ovat muut arvot; laatu, kestävyys, ekologisuus ja eettisyys, sitä varmemmin pääsemme pikkuhiljaa kääntämään kurssia kestävämpään suuntaan.

Black Friday onkin toiminut inspiraationa esimerkiksi Circular Mondaylle, joka on paitsi 23.11. vietettävä kiertotalouden päivä, nyt myös kiertotaloutta edistäviä palveluita kokoava, monia maita kattava palvelupankki.

Eilen lanseerattiin Suomessa myös uusi vastuullisten palveluiden alusta ostavastuullisesti.fi, jonka valikoiman on kuratoinut riippumaton vastuullisuuspaneeli. Kysyntää vaihtoehdoille on ja sitä myöten syntyy myös vastavoimia tällaisenaan kestämättömälle tilanteelle.

Tasapainoillen

Upcycler ei tietenkään ole immuuni markkinatilanteelle tai kilpailulle sen enempää kuin muutkaan. Ilman riittävää myyntiä ei voi toimia. Tämä on haaste, jonka kanssa tasapainoilen jatkuvasti. Miten voi samaan aikaan yrittää muuttaa maailmaa ja pärjätä tiukassa kilpailutilanteessa?

Black Fridayhin Upcycler ei osallistu alennuskampanjalla. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö alennuksia koskaan olisi. Jokainen alennuskampanja on tarkkaan harkittu ja ainakin toistaiseksi kausialennus on edelleen tarpeellinen. Lisäksi haluan aika ajoin tarjota alennuksia myös ”palkintoina” asiakkailleni ja kutsua uusiakin asiakkaita Upcyclerin pariin. Niinpä Upcycler on mukana mm pienyrittäjien Joulumyyjäiset2020 -verkkotapahtumassa joulukuussa.

Tasapainoista joulun odotusta!

Halpa vaate on myös ekologinen ongelma

Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret? Osa 2.

Julkaisussa Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret? aloitin sarjan vaateteollisuuden aiheuttamista ekologisista ongelmista. Ensimmäisessä osassa käsiteltiin määrää, tässä toisessa osassa hintaa, erityisesti halpatuotannon ekologisten vaikutusten näkökulmasta.

Olemme jo onneksi havahtuneet äärimmilleen viedyn kustannustehokkuuden eettisiin ongelmiin. Halvat vaatteet ovat kuitenkin ongelma myös ympäristölle. Vaikka ekologisuutta ja eettisyyttä ei voikaan toisistaan täysin irrottaa, jätän nyt tässä kirjoituksessa käsittelemättä palkkaukseen tai työolosuhteisiin liittyviä eettisiä ongelmia. Saakoon ne aikanaan oman postauksensa.

Ekologisuus vaatii investointeja

Kun vaatteiden hinta puristetaan mahdollisimman alhaiseksi, tarkoittaa se tuotannon viemistä maihin, joissa työ on edullisinta. Edullinen työvoima sijaitsee tyypillisesti maissa, joissa infrastruktuuri on kehittymätöntä, ympäristöä ei suojella lain voimalla, eikä yhteisöstä kenties löydy tietoa ympäristövaikutuksista. Ympäristönsuojelu on monissa olosuhteissa vielä luksusta, johon ei ole varaa, niin kauan kuin elämisen perusta on horjuva.

Kun viemäriverkostoja tai ekosähkoverkkoja ei ole, on aika epärealistista odottaa, että niitä paikallisesti omaehtoisesti kehitettäisiin, jos tuotannon hinta on ajettu äärimmäisen alas. Jos työstä ei makseta edes elämiseen riittävää palkkaa, tuskin asiakkuutemme tukee kovin hyvin myöskään paikallisen infrastruktuurin kehittämistä ympäristöystävällisemmäksi. Tilaaja voi kyllä esittää vaatimuksia määrästä, laadusta, palkkauksesta jne, mutta niin kauan kuin korvaus ei kata kunnolla kustannuksia, kehitystyötä tuskin tapahtuu.

Vain 1,99. Halpaa vaatetta ei kuitenkaan ole.

Esimerkiksi Suomessa toimivat yritykset voivat helposti laittaa ekologisemman vaihteen päälle rastittamalla ruudun sähkösopimuksesta. Näin meille tuleekin kätevästi vaikka tuulisähköä ilman omia ponnisteluja tai mittavia investointeja. Tällaista mahdollisuutta ei ole siellä, missä sähköverkossa on vain yksi asetus. Niinpä halpatuotanto lämmittää talviamme täällä pohjoisessakin saakka.

Viemäriverkostojen ja sitä myöden vedenpuhdistuksen ja jätevesien käsittelyn kehittymättömyys aiheuttavat myös paikallisia ympäristöongelmia. Vaatteiden valmistukseen käytetyt kemikaalit ja jätevedet päätyvät silloin tehtaalta suoraan lähiympäristöön. Tällöin vaikutukset eivät koske enää vain vaatteita valmistavia ihmisiä, vaan kokonaisia ekosysteemejä. Herää kysymys sen oikeutuksesta, että meille valmistettavat vaatteet vaikuttavat suoraan ihmisten terveyteen jossakin muualla. Ei vain välillisesti ilmastonmuutoksen kautta, vaan suoraan esimerkiksi juoma- ja käyttöveden kautta.

I made your clothes, Kuva Pure Wasten Intian tehtaalta.
Joskus valmistus kaukomaissa voi olla myös ympäristösyistä perusteltua. Näin on esimerkiksi Pure Waste Textilesin kohdalla, kun tuotanto tapahtuu lähellä valmistusmateriaalin syntypaikkaa. Tehtaan vaikutus on kuitenkin pyritty kääntämään Tiruppurin paikalliselle yhteisölle hyödyksi. Tehdas käyttää 95% tuulivoimaa, tehtaan vedenkulutusta säädellään, ja kaivo on koko yhteisön käytössä. Kuva: Pure Waste Textiles.

Onko kaikki tehtävissä oleva jo tehty? (Ei.)

Haluaisinkin haastaa kehitysmaissa valmistuttavia vaateyrityksiä perusasioiden äärelle. Tällä hetkellä pyritään saamaan markkina-arvoa erilaisilla ekoasioilla näyttävästi, mutta kehitetäänkö kuitenkaan samalla koko tuotantoa mahdollisimman ekologiseksi?

Ovatko jo käytössä tehtaat, joissa on viemäröinti, onko vedenpuhdistus, onko suljettu kemikaalikierto? Aivan perusasioita, jotka kuitenkaan eivät läheskään kaikkialla toteudu.

Kuinka moni kehitysmaissa valmistuttava yritys voi sanoa, että tuotanto tapahtuu jo uusiutuvalla energialla edes joltain osin? En valitettavasti usko, että lista on kovinkaan pitkä, mutta vaikutus on sitäkin suurempi.

Niin kauan kuin vaateteollisuuden kemikaalit virtaavat jokiin ja koneet puksuttavat öljyn voimin, on vielä kovin paljon kehitettävää.

Halpaa se ei tietenkään ole.

Halvan hinnan harha

Vaatteen hinnasta puhuessa on puhuttu eniten ompelutyön kustannuksia ja puhumme esimerkiksi suomalaisen työn korkeasta hinnasta tai raskaasta verotuksesta. Voisimme kuitenkin alkaa ajatella maksavamme esimerkiksi Euroopassa tuotetuissa vaatteissa myös siitä, että juomavedessämme ei ole vaateteollisuuden kemikaaleja, tai siitä, että ompelukone onkin hurissut tuulisähköllä.

Sen sijaan halpa vaate aiheuttaa meille myös ajatusharhoja. Kun tuote on kovin halpa, meidän on vaikea hahmottaa, että senkin tuottaminen on vaatinut hyvin paljon resursseja ja hyvin paljon työtä. Niinpä sitä minkä voimme halvalla saada, ostamme surutta ja heitämme pois kummemmin harkitsematta.

Halvat vaatteet koituvatkin usein kalliimmaksi ympäristölle myös lyhyen elinkaarensa vuoksi; niitä on vaikeita hyödyntää enää uudelleen, ja ne päätyvät suuremmalla todennäköisyydella nopeasti jätteeksi. Maailman kaatopaikkoja tuskin täyttävät laadukkaat vintagevaatteet, vaan heikkolaatuisten vaatteiden vuoret.

Mistä suunnasta asiaa katselenkin, tulen aina samaan tulokseen: halpaa vaatetta ei ole. Valitaan vaatteemme viisaasti.

Lue myös:

Osa 1. Enemmän on enemmän

Osa 3. Made in maailma

Enemmän on enemmän -Miksi vaatteen ympäristövaikutukset ovat niin suuret?

On jo monille tutuksi käynyt fraasi, että ”vaateteollisuus saatuttaa enemmän kuin maailman laiva- ja lentoliikenne yhteensä”. Mistä se sitten oikein johtuu?

Osa1.

Vaatteen valmistus on teollisuutta

Vaikka me ihan jokainen vaatteita käytämme, kaikille ei luonnollisesti ole niinkään tuttuja vaatteiden valmistuprosessit. Osaamme kuvitella ihmisen ompelukoneen ääressä ja siitä kuvasta on vaikea hahmottaa, mistä niin suuret ympäristövaikutukset oikein syntyvät. Koska vaatteita tulee meidän saatavillemme paljon ja halvalla, saatamme kuvitella, että ne myös syntyvät vaivattomasti, helposti ja nopeasti. Näinhän asia ei kuitenkaan ole.

Vaikka vaate saattaa näyttäytyä yksinkertaisena tuotteena, on vaatteen valmistus työvaiheineen kuidun tuotannosta valmiiksi tuotteeksi pitkän prosessin tulos.

On hyvä tiedostaa, että suuren mittakaavan vaatetuotanto on teollisuutta siinä kuin muukin. Se, että kyse on ”pehmeästä” materiaalista ja tuotteesta, ei pehmitä teollisen tuotannon aiheuttamia ympäristövaikutuksia.

Kun vaateteollisuuden painopiste on siirtynyt kehitysmaihin, joissa infrastruktuuri ja lainsäädäntö eivät tue kaikkein ekologisimpia valmistustapoja, ovat ympäristövaikutukset omiaan kasvamaan. Vaateteollisuuden globaali luonne lisää myös hiilidioksipäästöjä kuljetusten muodossa.

Vaate on monimutkainen tuote

Allaoleva kuvaa vaatteen elinkaarta kaikkein yksinkertaisimmillaan ja vain pääkohdittain. Tällä haluan näyttää, että yksinkertaisimmillaankin vaatteen valmistus on monivaihesta työtä. Ennen kuin meillä on käytössämme vaate, on täytynyt tapahtua hyvin paljon.

Vaatteen elinkaari raaka-aineen valmistuksesta loppusijoitukseen.
Vaatteen valmistus lähtee raaka-aineen valmistuksesta ja ympäristövaikutuksia syntyy vaatteen hävittämiseen saakka.

Vaate tarvitsee aina kuituraaka-aineen, josta lanka kehrätään ja jo itse raaka-aineen tuottamisella on suuret ympäristövaikutukset. Jo ennen kuin kuituraaka-aine on tavalla tai toiselle tuotettu, on käytetty valtavasti resursseja. Ja siitä vasta alkaa monivaiheinen prosessi, jossa raaka-aine muokataan jatkojalostukseen sopivaksi, kehrätään langaksi, usein yhdistellään muihin kuituihin, kudotaan kankaaksi, leikataan kaavojen mukaan vaatteen osiksi ja lopulta ommellaan.

Harvemmin vaatteemme ovat kuitenkaan niin yksinkertaisia, etteikö myös lisävaiheita tarvittaisi. Niihin kuuluu monenlaisia käsittelyjä: värjäyksiä, valkaisuja, pesuja, kulutuksia, painokuvioita ja koristeita. Lisäksi lopulliseen vaatteeseen tarvitaan vielä nappeja, neppareita, vuorikankaita, vetoketjuja, vanuja, untuvia, nyörejä, ompelulankaa jne.

Vaatteet sisältävät monia komponentteja ja materiaaleja.
Pieni pala vaatetta = puuvillaa, elastaania, väriä, kulutuksia, pesuja, niittejä ja ompelulankaa.

Kun kyse on teollisuudesta, monet työvaiheet tehdään koneellisesti ja koneet käyvät fossiilisilla polttoaineilla. Myös vettä ja kemikaaleja käytetään useissa vaiheissa, erilaisiin tarkoituksiin. Kemikaalien avulla mm korjataan puuvillasatoa, kehrätään lankaa ja parannetaan kankaan siliävyttää, homeenkestoa tai vedenkestävyyttä.

Vaate on moninaisten työvaiheiden ja osien summa.

Enemmän on enemmän

Mikään tässä ei kuitenkaan sinänsä ole maailmaa mullistavaa, tai katastrofaalista itsessään. Parannuksia menetelmiin voisi ja pitäisi tehdä, mutta tuskin olisimme nyt tämän mittakaavan vaikeuksissa, jollei kaikki edellämainittu tapahtuisi niin suurissa määrin.

Jos vaateteollisuuden ongelmat siis pitäisi tiivistää yhteen sanaan, se olisi: MÄÄRÄ. Maailmassa tuotetaan jatkuvasti kestämättömän suuri määrä vaatteita. Kaikki vaatteen tuottamiseen käytetyt resurssit, polttoaineet ja kemikaalit kertautuvat jatkuvasti kestämättömiin mittasuhteisiin.

Tällä hetkellä keskitytään paljon siihen, miten tuotamme ekologisempia materiaaleja ja tuotantotapoja ja tämä on tietysti todella, todella hyvä asia! Niitä tarvitaan! Ne eivät kuitenkaan pelasta tilannetta, jos vaatteiden tuotanto kokoajan jatkaa määrällistä kasvuaan. Teollinen tuotanto kun pääsääntöisesti ei ole ympäristöystävällistä, vaan enemmän on aina enemmän. Enemmän materiaalin valmistusta, enemmän koneellista työtä, enemmän kuljetuksia ja enemmän jätettä.

Tämä onkin ongelmallista esimerkiksi ekomallistojen kohdalla: jos ekomallisto tehdään normaalin valikoiman lisäksi, vain kasvatetaan entisestäänkin ympäristövaikutuksia. Vain korvaamalla heikompia vaihtoehtoja paremmilla ja kauemmin kestävillä voidaan vähentää todellista ympäristökuormaa.

Vain vähempi riittää

Uusien materiaali-innovaatioiden ohella ja niitä odotellessa meillä olisi jo käytössä helppo keino vaatteiden ympäristövaikutusten pienentämiseen: tehtäisiin niitä yksinkertaisesti vähemmän.

–> uuden materiaalin tarve vähenisi

–> kehrääminen, kutominen ja ompeleminen, eli koneellisen työn määrä vähenisi

–> kuljetusten määrä vähenisi

–> jätteen määrä vähenisi

Vaateteollisuuskin perustuu kuitenkin kasvun tavoitteeseen ja valitettavasti kasvua ohjaa tällä hetkellä halpa ja määrällisesti ylisuuri tuotanto. Halpa ei kuitenkaan ole tuotannon ympäristövaikutuksilta lainkaan vähäisempi, vaan vaikutukset kertautuvat määrän, ei laadun mukana. Harva tuottaja rohkenee lähteä noin vaan vähentämään omasta tuotannostaan, vaan tarvitaan vahva signaali kuluttajilta, että olemme valmiita ostamaan vähemmän, mutta parempaa. Pikamuodin tuottaminen kannattaa vain niin kauan, kuin sitä ostetaan.

Syy ja seuraus

Syyt ja seuraukset lomittuvatkin toisiinsa monin tavoin, ja määrä on kiinteässä suhteessa vaatteiden hintaan. Määrä ja hinta liittyvät kiinteästi myös vaateteollisuuden globaaliin luonteeseen.

Seuraavissa osissa jatkan blogisarjaa syistä ja seurauksista, vaatteiden hinnasta ja vaateteollisuuden kansainvälisyydestä.

Osa 2. Halpa vaate on myös ekologinen ongelma

Osa 3. Made in maailma

Lahjaksi Isälle

Mitä Isälle, Isoisälle tai rakkaalle miehelle lahjaksi? Isänpäivä tai joulu, rakasta on kiva muistaa lahjalla, joka on tarpeellinen, käytännöllinen ja juuri hänen näköinen.

Käsintehtyä

”Tein sen itse!” Arvokkaimpia lahjoja monelle ovat ne itse tehdyt askartelut, sympaattiset kortit ja salaisuuksien innokas suputus Isänpäivän aamuna.

Lahjaa voi täydentää myös muiden kotimaisten käsityöläisten töillä. Nahasta valmistetut pikkupaketit ovat käytännöllisiä arvolahjoja, jotka vain paranevat käytössä.

Yhteisiin retkiin

Mennäänkö yhdessä mökille, metsäretkelle tai vaikka uimahalliin?

Kun lähdetään reissuun, Isälle sopii tyylikäs turvavöistä valmistettu toilettilaukku. Tilavan rakenteen ja kahteen suuntaan avautuvan vetoketjun ansiosta tämä toilettilaukku on myös erityisen kätevä käytössä.

Isän kanssa on kiva ulkoilla. Pihalätkään tai yhteisille metsäreissuille sopivat lämmin myssy ja villatumput. Mikä olisikaan Isälle ihanampi lahja kuin mummon käsinneulomat lämmikkeet talven yhteisiin touhuihin?

Myssyfarmin villamyssyt ja tumput eivät ole tehdastyötä, vaan pöytyäläisten mummojen käsinneulomia lämmikkeitä. Materiaalina on suomenlampaan käsinvärjätty luomuvilla. Halutessasi saat mukaan myös tyylikkään lahjalaatikon.

Otetaanhan eväätkin mukaan, jooko?

Globe Hope reppu teknisestä kankaasta

Teknisestä kankaasta valmistettu reppu kestää kosteuden ja retkien jäljet.

Isän töihin

Klassinen ja monikäyttöinen neulepaita on isälle mitä parhain paketti. Pyöreäaukkoinen neule sopii niin vapaa-aikaan kuin työhönkin. Kevyt neule on puuvillasekoitetta, joka on 100% kierrätysmateriaalia.

Rennompaankin työskentelyyn sopii myös pehmeä kauluspaita. Materiaali on 100% kierrätettyä puuvillasekoitetta ja pehmeäpintainen kangas on miellyttävän tuntuinen myös talvella.

Lokoisiin hetkiin

Köllitäänkö, leivotaanko, vai katsotaanko yhdessä elokuvaa?

Joskus on hyvä täydentää vaatekaapin kovassa käytössä olevat perustuotteet; T-paidat, colleget ja collegehousut.

College- ja T-paidat rentoon menoon

Globe Hope collegehousut vetoketjullisilla taskuilla
Globe Hopen collegehousuissa on vetoketjulliset taskut. Tärkeimmät pysyvät mukana vauhdikkaammissakin touhuissa.

Hyviä hetkiä, yllätyksiä ja rakkautta! ❤

Puuvilla-aarteet


25. maaliskuu 2020

Puuvilla on hieno ja niin paljon käytetty materiaali hyvästä syystä. Se on hengittävää, kestävää ja monikäyttöistä. Samalla niin tuttua ja arkista, että helposti unohtuu, ettei puuvillan tie meidän arkikäyttöön ole lyhyt, eikä niin luonnonmukainenkaan, kuin mielikuvissamme.

Siksi päätin, itsestäänselvyyksien uhallakin, kirjoittaa tähän edes pääkohdat puuvillavaatteen valmistuksesta.

Siemenet pitää kylvää. Kasvattaa, hoitaa ja kastella. Tarvitaan lannoitteita, torjunta-aineita ja vettä. Paljon vettä! (yhden ihmisen useamman vuoden juomavesi per yksi ainoa t-paita!)

Vesi muodostuukin ongelmaksi, jonka laajuutta on vaikea käsittää. Koska vesi on yleensä puuvillan viljelyalueilla rajallinen luonnonvara, voi viljely aiheuttaa  paikallisesti suuriakin tuhoja ja inhimillistä kärsimystä. Vertailu juomaveden määrään ei ole tuulesta temmattu; mm laskeva pohjavesi on kastelun todellinen seuraus.

Tehoviljelyssä myös lannoitteilla ja torjunta-aineilla on suuri merkitys tuottavalle sadolle. Kemikaaleilla torjutaan niin tuholaisia, kuin rikkakasvejakin. 

Sato täytyy korjata, kemikaalien avulla. Puhdistaa, kammata, lajitella. Kammata ja lajitella uudelleen, monta kertaa, hyvälaatuisen tuloksen aikaansaamiseksi.

Kehrätä, että kuidut järjestyvät langan muotoon.

Värjätä, mikä tapahtuu väriliemissä pesemällä. Tarvitaan taas vettä. Kemikaalejakin.

Lanka pitää kutoa kankaaksi. Ehkä siihen sekoitetaan muitakin kuituja vielä mukavamman ja helppohoitoisemman tuotteen aikaansaamiseksi, tai yhdistellään kankaaseen useampia värejä. Saatetaan siihen painaa vielä kaunis kuviokin pintaan. Tai pestään haalistuneen värin aikaansaamiseksi. Standarihommaa esimerkiksi farkkujen kohdalla. Kuluu lisää ja lisää vettä ja kemikaaleja.

Pitää suunnitella, kaavoittaa ja leikata.

Lopulta päästään ompelemaan. Lisätään napit, vetoketjut, merkit, koristeet. 

Tässä vaiheessa puuvilla on voinut matkustaa jo monellakin mantereella, hyvin todennäköisesti ainakin monessa maassa. 

Valmiit tuotteet lajitellaan ja pakataan. Toimitetaan hieno lopputuote tukkujakelijalle, sitten myymälään. Puretaan. Laitetaan esille. Myydään. Pakataan taas meille kotiin vietäväksi.

Monia näistä vaiheista avustavat koneet. Siitäkin huolimatta, koko prosessissa tarvittavien ihmisten määrää on vaikea edes yrittää hahmottaa. Edelleenkin tässä maailmassa puuvillapelloilla työskentelee ihmisiä pakkotyön omaisissa olosuhteissa, myös lapsia.

Kuinka siis on mahdollista, että kaupoissa myydään näin suuren työmäärän ja ekologisen jalanjäljen vaativia tuotteita myydään vain muutaman euron hintaan?

Ei uutta puuvillaa

Puuvillan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset, sekä tuotantomäärät, ovat niin suuria, että haluan kohdella puuvillaa juuri sellaisena aarteena kuin se on: materiaalina, joka on vaatinut paljon valmistuakseen ja on siksi arvokasta. 

Upcyclerin myymät puuvillatuotteet ovat kierrätettyä tai uusiokäytettyä puuvillaa. Uutta puuvillaa emme myy lainkaan, koska vaihtoehtojakin on.

Puuvillan kierrätys materiaalina: käytetään koko sato

Yksi tapa vähentää uuden puuvillan tuotannon tarvetta, on hyödyntää paremmin jo kertaalleen viljelty.

Tuotetusta puuvillasta jopa noin 15% menee hukkaan leikkuu- ja kehruujätteenä*, eli pienenä silppuna ja hahtuvana, jota vaatteen ja langan valmistuksessa väistämättä syntyy.  Leikkuujäte voidaan purkaa ja yhdistää uudelleen muihin materiaaleihin.

Puuvillakasvista voidaan hyödyntää myös muita osia kuin ”pumpulipallo”. Silkkisen tuntuinen kupro syntyy siemeniä peittävästä hahtuvasta.

Puuvillakankaiden uudelleenkäyttö 

Laadukas, tiivis puuvillakangas on käytössä pitkäikäistä ja kestävää. Valmiiden kankaiden hyödyntäminen on arvokasta ja ekologista, mutta myös haastavaa.

Farkut ovat puuvillatuotteissa ikisuosikki, mutta myös kuluttuva sellainen. Yhden farkkuparin valmistus vaatii paljon materiaalia ja siinä samassa yli 10 000 litraa vettä. Farkkuja myös valkaistaan, kulutetaan, pestään ja värjätään paljon, ennen kuin ne ovat saaneet oikean, katu-uskottavan tyylinsä. Käytettyjä farkkuja hyödyntämällä saadaan pidennettyä kallisarvoiset resurssit käytössä pidempään. Uuden tuotteen tekeminen käytetystä vaatteesta on kuitenkin vaativaa artesaanityötä.

Entäs luomu?

Niin, miksei Upcyclerin valikoimassa sitten voisi olla luomupuuvillaa? 

Kaiken kaikkiaan tuotamme maailmaan uutta materiaalia kiihtyvällä vauhdilla. Vaikka puuvillan luomuviljely vaatii vähemmän vettä, vähemmän kemikaaleja ja aiheuttaa jopa pienemmät hiilidioksidipäästöt, on luomutuotantokin silti uuden materiaalin tuotantoa. 

Näen Upcyclerin ydintehtäväksi sen, että pyritään vähentämään uuden materiaalituotannon tarvetta kokonaisuudessaan.

Lue lisää kierrätysmenetelmistä

Lukusuosituksia

Eettisen kaupan puolesta ry:llä on erittäin hyvä, ihmisläheinen materiaali:

 ”Puuvillan polut globaalissa maailmassa”

Reilun Kaupan sivuilla laaja artikkeli: 

Puuvillan tuotanto kurittaa ympäristöä -halvan paidan todellinen hinta ei näy kuluttajalle

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006580065.html

 * Lähde: Pure Waste Textiles