Yrittäjän motiiveista

Vuosi vaihtui ja pian tulee kuluneeksi myös ensimmäinen vuosi täysipäiväistä yrittämistä. Vuoden varrella moni on ollut kiinnostunut syistä, motivaatiosta ja taustoista lähteä yrittäjyyden epävarmalle tielle. Moni piti ratkaisua rohkeana. Itse näin yrittäjäksi ryhtymisen ennemminkin jollain lailla väistämättömänä.

Vain muutamia päiviä sitten olin haastateltavana yrittäjyyteen liittyen, mikä palautti mieleen ajatuksia ja tunnelmia vuoden takaa. Minulta kysyttiin: Pelottiko ryhtyä yrittäjäksi? Kun mietin asiaa, en ainakaan muista pelänneeni. En yrittäjyyttä. Pelkäsin sitä, että annan vain ajan kulua ja kadun myöhemmin, etten tehnyt muutoksia. Joutuisin jonain päivänä myöntämään lapselleni, että minulla oli kyllä tietoa, mutta en silti tehnyt mitään.

”Our House in on Fire”

-Greta Thungerg

Olin nähnyt läheltä, minkälaisia muutoksia muodin vastuullisuuden alalla tapahtui ja toisaalta myöskin, mitä ei tapahtunut. Ymmärsin hyvin, miksi vaateteollisuus toimii niin kuin toimii ja myös sen, miksi se ei voisi toimia, kuten mielestäni ilmastokriisissä olisi tarpeellista. Koin voimattomuutta ja turhautumista.

Mietin, millaista muotikaupan pitäisi olla, että se toimisi kestävissä rajoissa ja toisaalta, millaista muotikaupan pitäisi olla, että voisin perustella itselleni alalla jatkamisen. Kun vastaukset hahmottuivat, näytti myös yrittäjyys selvältä ratkaisulta. Minulla oli kokemusta ja kun näkemyskin alkoi muotoutua, ymmärsin, että parhaiten vaikutan alalla edelleen sisältä käsin toimien. Päällimmäisenä taisinkin tuntea helpotusta siitä, että olin löytänyt oman tulevan suuntani.

Tietenkään en kuvitellut, että yksi mikroyrittäjä vaikuttaisi enemmän, kuin suuret yritykset. Mutta halusin tehdä päivittäistä työtä tietäen, että teen parhaani, tällä hetkellä, omilla resursseillani. Jotkut meistä kanavoivat muutoshalunsa pyrkimällä päättäjiksi, jotkut organisoivat mielenosoituksia, jotkut ryhtyvät yrittäjiksi. Saadakseni elämäni järjestymään jotenkin loogiseksi kokonaisuudeksi, valitsin viimeisen. Jättäessäni työni en siis ajatellut olevani rohkea, vaan tekeväni jotain tarpeellista ja sellaista, jonka takana voisin seistä 100%:sti.

Ilmastomielenosoituksessa syksyllä 2019
Lasten kylttejä ilmastomielenosoituksessa

Oman näköistä yrittäjyyttä

Motivaatiota muutokselle lisäsi se, että yrittäjänä saisin rakentaa yrityksestä ja työnkuvasta juuri omanlaiseni. Ei olisi mitään valmista kaavaa, rakentaisin kaiken itse. Saisin kehittää uutta ja oppia, ja samalla elää arkea, joka sopisi minulle ja myös perheelleni.

Muotikaupan alalla työskentely ja kansainvälisessä bisneksessä mukana oleminen on nopeatempoista, inspiroivaa ja monin tavoin hyvin virikkeellistä. Olin ehtinyt nähdä satoja mallistoja, tavannut kollegoita ympäri Eurooppaa, ajanut ja lentänyt. Arvioinut rakennustyömaita ja kauppakeskuksia, tehnyt etätöitä, tiimitöitä ja esimiestöitä.

Mietin paljon sitä, mikä on ollut minulle työssä mieluisaa ja mielekästä, ja mikä ei. Millaisia haluaisin työpäivieni jatkossa olevan? Olikin ihan terveellistä tunnistaa niitä asioita, jotka itselle tuovat työhön mielekkyyttä ja mikä taas kuluttaa ja syö motivaatioita. Tietenkään työ ei aina voi olla vain parasta ja palkitsevaa, mutta lähtökohtani oli kuitenkin se, että kun otan taloudellisen riskin ja melko varman tulonmenetyksen harteilleni, haluan tehdä sen niin, että jokapäiväisen työn sisältö antaa enemmän, kuin ottaa.

Vaikka yrityksen ydinajatus hahmottuikin aika nopeasti, käytännön toteutukset vaativat paljon suunnittelua. Mielessä pyörikin monenlaisia ideoita, joista vuorotellen innostuin, kehittelin aikani, useat lopulta hylkäsin. Mieleen saattoi tulla joku idea, joka olisi voinut olla hyvä ja ehkä jopa tuottoisa, mutta olisi vaatinut tekijäkseen jonkun muun tyyppisen ihmisen. Välillä toivoin olevani sosiaalisempi ja parempi verkostoituja ja aikaansaavampi ja monta muuta asiaa. Mutta yritystoiminta on lopulta kuitenkin pakko rakentaa omien vahvuuksien varaan.

Miten meni omasta mielestä?

On vaikea ymmärtää, että siitä on vuosi, kun palautin työavaimeni ja mietin, mistä kaikesta luovuin siinä samassa. Ratkaisu ei ollut millään lailla järkevä, mutta uskoin silloin, että se oli oikea. Uskon niin edelleen. Vielä on matkaa siihen, että tämä kantaa, mutta sitä tärkeämpää on muistuttaa itseään niistä toiveista, jotka jo on toteutuneet.

Monelle nykyinen päivittäinen työni näyttäisi varmasti tylsältä verrattuna aiempaan. Glamouria tästä ei kyllä löydykään, mutta minulle tämä antaa sitä, mitä halusin:

vapautta,

merkityksellisyyttä,

uuden luomista,

vaikuttamista.

Ja varsinkin jatkuvaa oppimista ja kehittämistä, enemmän kuin ehkä arjessa ymmärtääkään.

Nautin suuresti siitä, että saan tehdä päivittäistä työtäni usein käyttämättä edes autoa. Kävelen ja pyöräilen ja hengitän syvään. En kaipaa lainkaan lentokenttien turvatarkastuksia tai taksijonoja. Samalla iloitsen siitä, että minun hiilijalanjälkeni on pienentynyt murto-osaan aikaisemmasta.

Jos nyt mietin, onko minun työlläni ollut merkitystä; en tiedä. Jos en olisi yrittänyt, tietäisin toisaalta varmasti yhden asian: en ole edes yrittänyt. Se olisi juuri se tilanne, jota eniten pelkäsin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: